Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Lasse ikuistaa seinäkalentereihinsa tuttuja maisemia Porista

Kotiseuturakkautta voi ilmentää monella tapaa. Porilainen Lasse Ylitalo on kiinnostunut paikallishistoriasta, ja hän on myös taiteellinen. Siksi hän ikuistaa kotikaupunkinsa näkymiä akvarellitöihin, joista on jo monena vuotena tehty seinäkalenteri. –Ensimmäinen seinäkalenterini julkaistiin jo 2007, ja sen jälkeen vain yksi vuosi on mennyt niin, ettei kalenteria ole julkaistu, Ylitalo laskeskelee. Alun perin hän oli kalenterimaalauksissaan kiinnostunut Kivi-Porin taloista, mutta on hän ikuistanut myös esimerkiksi vanhoja autoja ja hevoskärryjä. Nyt Ylitalolla on menossa eri kaupunginosien kuvituskausi. Kuluvan vuoden seinäkalenterissa on kuvattuna Porin viidennen kaupunginosan rakennuksia, ja ensi vuoden kalenteriin on tulossa Kuukkarin kuvia. Joko on tiedossa, mistä päin kaupunkia vuoden 2021 seinäkalenterin kuvat? –En ole sitä päättänyt vielä, mutta mieleni tekisi ikuistaa Kirjurinluodon kauniita maisemia. Niitä kuvia voisin tehdä myös öljyväritöinä. Haaveenani olisi tehdä myös joskus kuvitettu runokalenteri. Taiteellisuus on Lasse Ylitalolla verissä, sillä hän on piirtänyt innokkaasti lapsesta asti. Äiti patisti nuorukaisen maalauskurssille Otsolan opistoon sekä maksoi tämän taiteilijatarvikkeet "viimeisistä talousrahoistaan". Siitä se sitten lähti. Ensiksi Ylitalo teki pitkään maalauksia öljyväreillä, ja 20 vuotta sitten hän alkoi tehdä akvarellitöitä. –Moni pitää akvarellimaalausta vaikeana, mutta minä olen kehittänyt hyvän tekniikan, Ylitalo virnistää. Viime aikoina Ylitalo on tutustunut myös akryyliväreihin. Seinäkalenterien tekemiseen on sopinut hyvin akvarellimaalaus. Töiden pitää esittää tunnistettavasti kohdettaan, mutta valokuvan kaltaista tarkkuutta niissä ei Ylitalon mielestä pidäkään olla. Hän hyödyntää kyllä valokuvausta työskennellessään. Lasse Ylitalo käy yleensä nappaamassa kuvan kohteestaan, ja hän saattaa etsiä myös vanhoja arkistokuvia. Sen verran hän ottaa toisinaan taiteellisia vapauksia, että maalaa esimerkiksi ihmishahmoja kuviansa elävöittämään. Seinäkalenterien kulloinenkin kuva on sovitettu vuodenajan mukaisesti, eli talvikuvissa näkyy lunta ja kesäkuvissa viheriöi. Koska seuraavan vuoden seinäkalenteri on kuitenkin pakko saada valmiiksi ajoissa ennen vuodenvaihdetta – usein jo Porin päiväksi –, joskus on pakko hieman ennakoida ja loihtia vaikkapa kesäiseen näkymään alkutalven tunnelmia. Kokeneelta maalarilta toki sekin käy. Lasse Ylitalo puhuu kalenteriprojekteistaan lämmöllä, sillä vaikka niiden tekeminen ei ole rahallisesti tuottoisaa, hän saa kalentereista kovasti positiivista palautetta. –Olen kuullut, että ihmiset ovat lähetelleet kalentereita lapsilleen ympäri maailmaa aina Amerikkaa ja Australiaa myöten. Erään vuoden kalenteria jaettiin koululaisille ja Porin patsaat -aiheista kalenteria on käytetty jossain koulussa kuvaamataidon tunneilla esimerkkinä siitä, miten kuvaan saadaan perspektiiviä, Ylitalo kertoo hyvillään. Moni on myös leikannut vanhoista kalentereista kuvat irti ja laittanut ne seinälle taulujen tapaan. Lasse Ylitalolle tämä passaa ihan hyvin. –Hyvähän se on, että teokset kelpaavat seinille ripustettaviksi edes tuossa muodossa. Monet taiteilijat ovat nimittäin laillani havainneet, ettei varsinaisia tauluja enää juuri osteta. Vallalla on ollut pitkään valkoisia seiniä suosiva sisustustrendi, tai sitten hankitaan usein vaihdettavia sisustustauluja, mies kertoo. Vaikka taulukauppa ei kävisikään, Lasse Ylitalon huolestu, sillä maalaaminen ei ole hänen päätyönsä. Leipätyökseen mies toimii huoltomiehenä Urho Tuominen Oy:ssä. Ylitalo rakastaa myös musiikkia. Hän on soittanut nuoresta asti eri yhtyeissä. –Nuorena meillä oli Noormarkussa Megalomania-niminen rokkibändi, ja sitten olin vuosia mukana Kavaljeerit-tanssiyhtyeessä. Ylitalo on säästänyt vuosien varrelta paljon bänditaustastaan kertovaa materiaalia, josta hän on koonnut kuvakirjoja. Näistä kirjoista on ollut paljon iloa myös bändikavereille. –Tämä se on kaikkein suurin intohimoni, Ylitalo paljastaa.