Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalitulos Eurovaalikone Satakunta Urheilu MM-kiekko Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Sivistynyt ihminen tietää Olli Lindholmin, vaikka ei ole käynyt Yö-yhtyeen keikalla eikä syntynyt Porissa

Olli Lindholm kertoi eräässä haastattelussa, että hän ei pelkää kuolemaa. Tarkkaan ottaen hän totesi, ettei pelkää kuolemaa yhtään. Tulkitsin Lindholmin kommentin rohkeudeksi. Ihan jo senkin takia, että hän oli päätynyt puhumaan aiheesta. Ihmiset eivät juuri halua puhua kuolemasta. Huomattavasti useammin voi lukea haastatteluja, joissa haastateltava jakaa nuorekkuutensa salaisuuksia. Vanhuudelta sen sijaan halutaan sulkea silmät. Ehkä juuri siksi, että vanhuus tuo mieleen kuoleman. Tunnetulla henkilöllä on mahdollisuus täyttää mediatila teemoilla, joita pitää tärkeinä. Toiset puhuvat unelmista. Tai rakkaudesta. Toiset kilpailukyvystä. Jotkut golfista ja laatuviineistä. Lindholm puhui ainakin tuossa kyseisessä haastattelussa kuolemasta. Legendaarisen Yö–yhtyeen pomo oli ikoninen hahmo jo eläessään ja sellaiseksi luullakseni jää. En tuntenut häntä, mutta hän vaikutti suoralta ja pelottomalta tyypiltä. Lindholmin hahmossa oli jotain armotonta ja tuntui siltä, että armottomuus kohdistui häneen itseensä. Kaikki tämä huomioiden olikin kummallista lukea kahden pääkaupunkiseudulla tunnetun mediavaikuttajan keskustelua sosiaalisessa mediassa. Toinen heistä avasi pelin kertomalla, ettei tiedä kuka Lindholm on. Toinen komppasi ja paljasti, että sulkee välittömästi autoradion, jos sieltä pamahtaa jokin yhtyeen soitetuimmista kappaleista. Keskustelu täytti kiusaamisen tunnusmerkit sillä erotuksella että tällä kertaa kiusattu oli menehtynyt samalla viikolla. Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen. Olen ymmärtänyt niin – tai oikeastaan minulle on opetettu – että sivistys tarkoittaa havainnollistettuna muun muassa sitä, että tietää Kimi Räikkösen vaikka ei voi sietää Formuloita, Rammsteinin vaikka ei kuuntele industrial metal-musiikkia ja pääministeri Justin Trudeaun vaikka ei työskentele politiikan toimituksessa. Sivistykseen kuuluu myös se, että tietää Olli Lindholmin vaikka ei ole käynyt Yö-yhtyeen keikalla eikä syntynyt Porissa. Sivistynyttä sen sijaan ei ole se että rehvastelee tietämättömyydellään. Ja sivistymättömyyttähän voi aina paikata ottamalla selvää. Utelias mieli johdattaa uusiin kokemuksiin, avaa väylän oman todellisuuden ulkopuolelle. Kun kevyesti googlaa Olli Lindholm-nimisen pitkän linjan muusikon paljastuu esimerkiksi se, että hän ”kuului myös punkyhtye Appendixiin ja ehti tehdä Jussi Hakulisen kanssa Appendixin tunnetuimmaksi ja suomalaiseksi punk-klassikoksi osoittautuneen kappaleen Ei raha oo mun valuuttaa”. Kuten sekin, miten ”Yö-yhtye löysi nopeasti toimivan lokeron suomirockin, romanttisen uuden aallon ja mahtipontisen kasarimelodraaman välimaastosta” ( Rumba 14. helmikuuta 2019). Samalla kartuttaa myötäelämisen kykyään koska tajuaakin yhtäkkiä, miksi porilaiset kävivät laskemassa kynttilöitä torin laidalle Lindholmin kuolinpäivänä. Kyseiset kaksi mediavaikuttajaa käyttivät sosiaalista mediaa asialle, jonka ilmeisesti kokivat tärkeäksi. Tulkitsen, että heidän mielestään oli oleellista kertoa tuhatpäiselle kaveriporukalle, ettei Lindholm musiikkeineen täytä heidän käsityksiään laadukkuudesta. Kuolema tarjosi mahdollisuuden vetää rajaa oman ja ”niiden muiden” elinpiirin välille. Siinä oli jotain armotonta. Rohkeutta en ulostuloissa havainnut. Kirjoittaja on porilaislähtöinen kirjailija. Hän asuu Tallinnassa. Sivistykseen kuuluu myös se, että tietää Olli Lindholmin vaikka ei ole käynyt Yö-yhtyeen keikalla eikä syntynyt Porissa.