Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Waltteri Torikan konsertissa ystävyys ja rakkaus osuivat ja upposivat

Musiikki Ystävänpäiväkonsertti - Valentine with Waltteri. Pori Sinfonietta 14.2. Promenadisalissa. Kapellimestari Ville Matvejeff. Solisti Waltteri Torikka, baritoni. Pori Sinfoniettan ystävänpäiväkonsertissa tartuttiin heti ”härkää sarvista”. Mozartin Don Giovanni -oopperan alkusoitossa akordit halkaisivat ilmaa veitsenterävästi ja alakuloiset, mollivoittoiset asteikot ylös alas puupuhaltimilla vaihtuivat viulujen kiperiksi juoksutuksiksi. Energisyys purkautui raikkaaksi loppuforteksi, josta illan solisti Waltteri Torikka jatkoi oopperan lempeällä serenadilla palvelustytölle (canzonetta "Deh, vieni alla finestra"). Waltteri Torikan baritoni taipuu moneen. Lavaleijona on kotonaan ooppera-, elokuva- tai viihdemusiikin sykkeessä. Erikoinen piirre tässä konsertissa oli äänen ohennusten käyttö. Aristelu muuttui hivelevän kauniin kiinteäksi melodialinjaksi Tommaso Giordanin Caro mio ben -aariassa (onnellinen on ihminen). Waltteri Torikan vaikuttavin sisääntulo tapahtui Toivo Kuulan Eteläpohjalaisissa lauluissa: Niin kauan minä tramppaan. Teksti on selkeätä. Hynnismäinen harras ”veisuu” esimerkiksi Eikä sitä sanaa sanoa saisi ja Pappani maja -laulussa on minua aina ihmetyttänyt. Torikka lauloi esikuvan lailla. Syrämessä alkoi veri kiehua, kun loppua kohti lähestyttiin. ”Kevyellä” puolella Torikka otti ”Pentti Hietaset” ja tarttui mikrofoniin. Hietasella tarkoitan sitä, että aivan yhtä vaivattoman suoraan ei siirtyminen klassisesta laulutyylistä mikitettyyn tapahtunut. Carusossa laulu ei kuulunut orkesterisatsin joukosta. Tilanne korjaantui varsin nopeasti. Torikan ”fiilistely” tarkoitti ainakin tässä konsertissa hyvin ohutta laulua. Se ilmeni suuressa osassa Puhu hiljaa rakkaudesta -sävelmää ja Klaani-elokuvan Balladissa . Torikan äänivarat pääsivät oikeuksiinsa erityisesti You raise Me up ja My Way -esityksissä. Kapellimestari Ville Matvejeffin sävellyksessä Seaside Rendezvous soitinnuksen idea kaksi trumpettia lähtökohtana toimi. Trumpeteilla oli monta komeaa sooloa ja Eliina Mäkirannalla pianossa. Pori Sinfonietta oli vauhdissa. Ville Matvejeff kaivoi orkesterista parhaan muistamani tulkinnan Klamin Nummisuutarit -alkusoitosta. Useimmiten teosta leimaa kulmikkuus ja kireys sen teknisen haastavuuden vuoksi. Nyt muusikot soittivat ilman paineita. Teoksen virtuoosisuus ja siitä selviytyminen ei käynyt mielessäkään. Säestyksissä orkesteri reagoi välillä hiukan laiskasti ja Myrskyluodon Maijan soitinnus laulun tukena ei tuonut täysin dramaattisuutta esiin. Matvejeff on velho viittoessaan orkesterista aitoa musiikkia.