Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Ydinvoima ja ilmastokatastrofi – kumpi oikeastaan pelasti kumman?

Ilmastokatastrofi tulee ja tuhoaa. Siltä pelastutaan vain, jos aseena on riittävän paljon ydinvoimaa. Viestiä on tuupattu tajuntaamme jo melko pitkään, mutta sen intensiteetti näyttää kasvavan vuosi vuodelta. Se ei ole ihme, sillä myös ymmärrys ilmastonmuutoksen tahdista saa jatkuvasti lisää pelottavia piirteitä vielä senkin jälkeen, kun olisi toivonut pahimman skenaarion jo löytyneen. Voi hyvin olla, että ydinvoima on tehollaan pelastuksen avain. Jos puhutaan vain ja ainoastaan sähköyksikköä kohden syntyneistä kasvihuonekaasujen päästöistä, sen etuja on vaikea kiistää. Toisaalta on se ja sama, millä energia tuotetaan, jos se käytetään yhtä järjettömästi luonnonvaroja tuhlaavaan, ekosysteemejä kemikalisoivaan ja elokirjoa hävittävään elämään kuin tähän asti. Mutta leikitään hetki, että kasvihuonekaasut ovat ainoa vakava ympäristöongelmamme. Viime viikolla Suomessa järjestettiin ydinvoima-alan suurtapaaminen Nordic Nuclear Forum. Se alkoi ilmastopuheilla, ja kahden päivän aikana teema toistui käytännössä jokaisessa uutta ydinvoimaa tai vanhojen laitosten jatkoa koskevassa puheenvuorossa. Yhtä usein tuntuivat esillä olevan ydinvoimarakentamisen nykyiset ja ennakoidut talousongelmat. Suorimmin rahasta puhui OECD:n ydinenergiajärjestön pääjohtaja William Magwood . Hän päräytti, että ala on häviämässä energiamarkkinat kokonaan, ellei hiilelle synny riittävän korkeaa hintaa. Kääntäen: vain ilmastonmuutosta hillitsevä politiikka voi pelastaa vähähiilisen, mutta kalliin ydinvoiman. Kyselin foorumissa näkemyksiä väitteeseeni useilta alan ihmisiltä. Moni kierteli, toinen mokoma kaarteli. Muutama väitti suoraan, ettei pidä paikkaansa, sillä sähköä olisi tarvittu ilman ilmastonmuutostakin. Varmasti ymmärsivät, että siitä ei nyt ole kyse. Myöntäminen ei vain sovi hienoon viestintäagendaan. Ilman ilmiselvää ilmastokatastrofia ydinvoima tuskin olisi varsinkaan EU:ssa sellaisessa poliittisessa nosteessa kuin se nyt on. Saksa näyttää pitävän päänsä ja ajaa alan alas, mutta muuten puheet ovat hyvin toisenlaisia kuin vaikkapa vuosituhannen alussa. Helsingin foorumissa puhunut Euroopan komission ydinenergiaosaston johtaja Massimo Garribba korosti moneen kertaan, että ydinvoiman rooli tulee olemaan merkittävä. Kellon ääni on muuttunut selvästi myös suomalaispoliitikkojen puheissa aina vihreitä myöden. Edes ympäristöjärjestöt eivät enää ole jatkuvana piikkinä uutta ydinvoimaa rakentavien yhtiöiden lihassa, kuten ne olivat vielä vuosikymmen sitten esimerkiksi kiivetessään Olkiluoto 3:n työmaanosturiin. Ilman poliittista nostetta uudet luvat ovat kiven takana. Noste ei kasva, elleivät päästörajat tiukkene ja hiilen hinta nouse. Ydinvoiman poliittinen houkuttelevuus olisi aivan toinen, ellei ilmastopolitiikka johtaisi liikenteen ja muun yhteiskunnan voimakkaaseen sähköistymiseen. Toki voi olla, että hiilen- ja öljynpolton hiukkaspäästöt tai polttoaineisiin liittyvät huoltovarmuus- ja turvallisuuspoliittiset tekijät olisivat liikauttaneet kelkkaa samaan suuntaan. On silti vaikea uskoa, että se olisi tapahtunut samalla voimalla ainakaan muualla kuin Aasiassa, jossa ihmiset likipitäen jo tukehtuvat savusumuun. Kun rauta on kuumaa , ala takoo isolla vasaralla. Ydinvoimayhtiöiden viestintä pohjautuu pääasiassa ilmastoon, sillä taloudellisissa näkymissä ei paljon hehkutettavaa juuri nyt olisikaan. Suomessa Olkiluoto kolmosta mainostetaan maan suurimpana ilmastotekona ja Hanhikivi ykkösellä on määrä varmistaa, että hiihtoladuilla riittää lunta. Paljon pidemmälle on mennyt Fennovoiman osaomistaja Rosatom. Yhtiö rahoitti National Geographic -kanavalle kokonaisen näyttävän luontodokumenttisarjan, johon on tunnemielikuvan vahvistamiseksi otettu mukaan lapset. Sarjassa esitellään "koskemattomia luonnon Eedeneitä" eri puolilta maailmaa. Viesti on se, että ilman ydinvoimaa ne lakkaavat olemasta. Ilmastokatastrofin uhka tuotti sähköautoteollisuuden sekä teki tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta isoja pelaajia. Olisi rehellistä myöntää, että ilmasto pelasti myös kuolemassa olleen ydinvoima-alan.