Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Vaarallinen maskuliinisuus – oikein kanavoituna hyödyllinen voima

Vuonna 1992 Raimo ”Höyry” Häyrinen selosti Barcelonan olympialaisissa nyrkkeilyottelua. Ottelua en muista, mutta Häyrisen luonnehdinta lajista jäi mieleen. Häyrisen mukaan nyrkkeily on fyysisesti yksi kovimpia olympialajeja. Ainoastaan sulkapallo, vesipallo ja maratonjuoksu olivat hänen mukaansa yhtä vaativia. Nyrkkeilyn viehätys tulisi Häyrisen mukaan säilymään niin kauan kuin ”miesten suonissa virtaa veri eikä vesi”. Nykyään nyrkkeily ja muut Häyrisen kovimpina pitämät lajit, ovat myös naisten olympialajeja. Miesten sijaan on siis syytä puhua urheilijoista. Nykyisessä sukupuolikeskustelussa Häyrisen kommentti olisi muutenkin epäkorrekti. Sitä tulkittaisiin osoituksena essentialistisesta sukupuolikäsityksestä, jonka mukaan sukupuolet ovat pysyvästi erilaisia. Saatettaisiinpa Höyryä syyttää myös toksisen maskuliinisuuden ihannoinnista. Käsitettä toksinen maskuliinisuus käytetään julkisessa keskustelussa mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Se tarkoittaa väkivaltaa ihannoivaa ja naisia alistavaa mieheyden mallia. Rikostilastoja katsomalla selviää, että toksinen maskuliinisuus elää ja voi valitettavan hyvin. Toksisesta feminiinisyydestä on keskusteltu vähemmän, jos lainkaan. Ehkä sellaista ei siis ole olemassa. Yhdysvaltain psykologiliitto APA on hiljattain julkaissut ohjeet miesten ja poikien kanssa toimimisesta. Niissä korostetaan, että perinteinen maskuliinisuus on miehille vahingollista. Aggressiivinen kilpailuhenkisyys on yhteydessä ”epäterveisiin” elämäntapoihin. Perinteinen miehisisyys näyttäytyy ohjeistuksessa taantumuksellisena häiriötilana, josta pitää päästä nopeasti eroon. Uhkana ei ole enää vain toksinen maskuliinisuus, vaan maskuliinisuus yleensä. Ohjeiden laatijat ansaitsevat tunnustuksen feministisen liturgian oikeaoppisesta sisäistämisestä. Liturgian suhde todellisuuteen on kauniisti sanottuna ongelmallinen. Aggressiivisuus, väkivalta ja miesten keskinäinen kilpailu eivät poistu maailmasta psykologiliiton ohjeistuksella. Oikein kanavoituna ne ovat yhteisöjen säilymisen kannalta hyödyllisiäkin voimia. Ohjeistus tuli mieleeni, kun luin Teemu Keskisarjan mainiota Aleksis Kivi -elämäkertaa Saapasnahka-torni. Kivi kirjoitti Canzio-näytelmässään näin: Miehen luonnossa tarvitaan aina murena karmeutta, jotain kanuunan jyrkeydestä valmiina ampumaan ulos, koska niin tarvitaan täällä elämän kamppauskentällä. Mutta ehkä tämäkin on sitä vahingollista maskuliinisuutta. Kirjoittaja on filosofian tohtori ja projektipäällikkö Porin yliopistokeskuksessa.