Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Pistämätön sananikkari saa juhlakonsertissaan ansaitsemansa kunnian – mutta pelastiko Juha Vainio saimaannorpan sukupuutolta?

Musiikki. Juha Vainio 80 v. -juhlakonsertti. Ilkka Vainio, Jani Jalkanen, Viihteen kenttämiehet. Konsertti 8. helmikuuta Promenadisalissa. – Juha Vainio teki 2400 laulua, joten meillä on pitkä ilta edessä. Onneksi ei ole kiire mihinkään. Ilkka Vainion alkuspiikki luo lämpimän tunnelman hänen isänsä uraa juhlistavalle illalle. Tosiasiassa konsertiksi on puristettu 20 laulun paketti – Vainion tunnetuimmat hitit plus muutamia tuntemattomampia kappaleita. Vainion tuotannosta nousevat esiin kuplettityyliset humoristiset laulut sekä tummempien sävyjen värittämät kertomukset. Ihmisluonnon ymmärtäminen ja sen eri puolien pukeminen sanoiksi on yhdistävä tekijä. Promenadisalin konsertissa koominen ja vakava ovat sopivasti tasapainossa. Pahojen poikien lauluja ei sentään kuulla, mutta Matkarakastaja ja Viisari värähtää tarjoavat rahtusen roisimpaa Vainiota. Viihteen kenttämiehet -yhtye luo lauluille miellyttävän eläväisen taustan. Solisteina toimivat vuoroillaan Ilkka Vainion lisäksi yhtyeen basisti – Kari Tapion poika – Jani Jalkanen , kitaristi Luumu Kaikkonen ja kosketinsoittaja Petri Hatakka . Lisäksi lavalla vierailee Kulkuriveli Jami -taiteilijanimellä tunnettu laulajakonkari. Laulusuoritusten taso hieman heittelee, mutta se tärkein anti eli Juha Vainion tekstit tulevat selkeästi esille. Vahvimpia tulkintoja ovat Kulkuriveli Jamin Yksinäinen saarnipuu sekä Luumu Kaikkosen Apteekin ovikello , jonka Kaikkonen vielä koristelee tyylikkäällä kitarasoololla. Laulujen väleissä iltaa kuljettavat Ilkka Vainion turinat, jotka kasvavat välillä melko pitkiksikin anekdooteiksi isän ja pojan elämästä. Reippaasti alaikäiselle Ilkalle tarjoavat tarinoissa huikkaa niin Irwin Goodman kuin Tapio Rautavaarakin . Isä-Juha näyttäytyy lempeän ymmärtäväisenä hahmona. Koskettava tarina on se, kuinka Juha Vainio jatkoi Reino Helismaalta kesken jääneen tekstin loppuun vuonna 1965. Vastaavasti Juice Leskinen täydensi Vainion kertosäkeen kokonaiseksi lauluksi tämän kuoltua vuonna 1990. Näin viestikapula on kulkenut sananikkarilta toiselle neljännesvuosisadan välein. Lievää epäuskoa herättää Ilkka Vainion väite, jonka mukaan Vanhojapoikia viiksekkäitä -kappale olisi ollut ratkaiseva tekijä hupenevan norppakannan uudessa nousussa. Oli miten oli, tämä tunteikas laulu on itseoikeutetusti yksi konsertin kohokohdista. Loskaiselle talvi-illalle sopivat päätöslaulut ovat Albatrossi , johon Juha Vainio purki omaa merikaipuutaan, sekä Käyn ahon laitaa , jossa yleisö ja artistit kurkottavat yhdessä kohti tulevaa kesää.