Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Perheenäiti loihti kanareseptin, joka nousi nopeasti suureen suosioon – Nyt se on tuttu näky koulujen ja ravintoloiden ruokalistoilla

Muutama vuosi sitten suomalaiset innostuivat kanareseptistä, joka nousi hetkessä kaikkien huulille ja asettui lopulta osaksi suomalaista arkiruokailua. Miten Lempäälässä asuvan Peggy Thomasin kanaresepti päätyi koulujen ja ravintoloiden ruokalistoille? Tarina juontaa juurensa vuoteen 1997 ja Thomasin ensitreffeihin tulevan miehensä kanssa. Oli kevät, ja 25-vuotias Peggy Thomas asui Vaasassa. Hän odotti treffeille walesilaista jalkapalloilijaa. Hän ei tuntenut miestä vielä kunnolla, mutta oli päättänyt hurmata tämän vaivalla keittämällään kalakeitolla. Keitto oli hautunut maukkaaksi, ja kaikki oli valmista. Mies saapui ja Thomas oli innoissaan, kunnes mies yhtäkkiä täräytti pitävänsä kaikesta ruoasta paitsi kalasta. Thomas oli hämmästynyt ja pettynyt. Vaivalla keitetty kalakeitto jäi niillä treffeillä koskematta. Miehestä Thomas kuitenkin piti. Hän ei halunnut antaa kalakeittoepisodin pilata orastavaa rakkaustarinaa. Thomas päätti soittaa brittijalkapalloa fanittavalle ystävälleen ja kysyä tältä neuvoa. –Kysyin Igorilta, mitä ihmettä oikein kokkaisin miehelle hurmatakseni hänet. Igor alkoi heti luetella raaka-aineita, joita minun pitäisi käyttää, ettei mies pääse satimesta, Thomas kertoo. Thomas noudatti Igorin, jonka oikea nimi jääköön salaisuudeksi, vinkkejä ja sovelsi niitä hieman. Syntyi kanapata, joka toisilla kotitreffeillä vei kuin veikin treffiseuralaiselta jalat alta. Walesin tikru, kuten Thomas itse miestään kutsuu, oli kesytetty. Rakastumista seurasi muutto Pirkanmaalle, häät ja lopulta suurperhe. Igorin kana -buumi valtasi Suomen Igorin kanaksi nimetty kanapata ehti kuulua Thomasin ja hänen miehensä suosikkiruokiin yli 15 vuotta ennen kuin Thomas vuonna 2014 julkaisi reseptin vuotta aiemmin aloittamassaan Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa. Mitä sitten tapahtui, sitä Thomas on monet kerrat ihmetellyt. Resepti alkoi levitä Facebookin ruoanlaittoryhmissä ja sitä haettiin blogista yhä enemmän. Yhtäkkiä Igorin kana oli kaikkialla; lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja blogin lukijoiden keittiöissä. Igorin kana -buumi oli iskenyt Suomeen eikä ottanut laantuakseen. Vain muutamassa vuodessa lempääläläisen Thomasin ruoasta tuli kiinteä osa suomalaista arkiruokailua: tänä päivänä Igorin kanaa tehdään ympäri Suomen niin kouluissa, lounasravintoloissa kuin päiväkodeissa. Ja tietenkin kotikeittiöissä, niin arjessa kuin juhlassa. –Olen kuullut aivan mahtavia tarinoita siitä, miten Igorin kana on kulkenut ihmisten mukana. Sitä on tarjottu häissä ja jopa hautajaisissa. Ja jouluna, mikä on aika erikoista. Ystävänpäivän tienoilla Thomas huomaa blogissaan kävijäpiikin, kun ihmiset haluavat hurmata ruoalla ystävänpäiväseuralaisensa. –On oikeastaan käsittämätöntä, miten monen ihmisen keittiöstä Igorin kana on löytynyt. En olisi voinut kuvitella mitään tällaista, kun jaoin reseptin, Thomas toteaa. Arkista sielunruokaa parhaimmillaan Mikä Igorin kanan salaisuus sitten on? Suomen hurmannut broileriruoka on loppujen lopuksi raaka-ainelistaltaan varsin yksinkertainen: Igorin kana on uunissa haudutettava kanapata, jossa kanat kypsennetään sipulin, valkosipulin, paprikan ja maustekurkun kanssa kanaliemessä ja runsaassa smetanassa. Komeus maustetaan suolalla, pippurilla, sokerilla, tomaattipyreellä ja tuoreella persiljalla. –Se on lämpöistä, arkista sielunruokaa. Ei mitään gourmeeta. Ehkä se siksi vetoaa ihmisiin, Thomas pohtii ja myöntää saaneensa myös reklamaatioita rakkausruoastaan. –Jotkut ovat harmitelleet, ettei mies innostunut ruoasta. Ehkä Igorin kanasta tuli jossain vaiheessa niin iso ilmiö, että osa kuvitteli sen olevan jotain taivaallisen erikoista. Mutta ainahan makuasiat ovat makuasioita, niistä ei voi kiistellä. Esikoiskirja kokoaa yhteen parhaat kalareseptit Vaikka Igorin kana on eittämättä Peggy Thomasin tunnetuin resepti, on hän ehtinyt bloggaajaurallaan paljon muutakin. Vuonna 2017 Cision valitsi Thomasin pieni punainen keittiö -blogin Suomen parhaaksi ruokablogiksi. Yksi unelma on puolestaan juuri täyttynyt esikoiskirjan muodossa. Lähes 100 kalareseptiä sisältävä Parhaat kalareseptit -kirja (Readme.fi, 2019) on tehty sydämellä ja intohimolla. Kirjan lähes 100 kalareseptillä Thomas haluaa innostaa suomalaisia käyttämään kotikeittiöissään enemmän kalaa. Kansien välistä löytyy ohjeita niin arkeen kuin juhlaan. Mukana on muun muassa pekonilohta Walesin tapaan, särkipyöryköitä, ahventacoja ja paholaisen muikkuja. Ja Igorin kanan uusi versio, vähintään alkuperäisen kanaversion tasolle yltävä Igorin kala, joka kirjassa tehdään turskasta, mutta johon Thomas vinkkaa käyttämään mitä muutakin kalaa tahansa. –Se on helppo ja nopea arkiruoka, joka valmistuu uunissa todella nopeasti. Monipuolinen perusraaka-aine toimii kaikessa Monessa suomalaiskodissa kalaruokien kirjo rajoittuu keittoon ja uuniloheen. Sen lisäksi, että kotikeittiössä saattaa vaivata ideoiden puute, tulee usein vastaan myös kalan käsittelyn vaikeus. Turhaan, sanoo Thomas. –Kalatiskillä kannattaa pyytää henkilökuntaa fileoimaan kala valmiiksi. Silloin itselle jää se kivoin osuus, eli ruoanvalmistus. –Vain mielikuvitus on rajana kalaruoissa. Siinä missä moni ajattelee jauhelihan perusraaka-aineeksi, josta voi tehdä mitä vain, itse pidän kalaa sellaisena. Kala taipuu pyöryköiksi, pihveiksi, keitoiksi, uuniruoiksi, munakkaisiin ja naposteltaviksi. Ja jos ajatellaan terveellisyysnäkökulmaa, mikä olisi parempaa ruokaa kuin kala ja kasvikset? Kauden kaloja suosien hintakaan ei nouse kohtuuttomaksi. –Kala on terveellistä, kevyttä ja sopii moneen ruokavalioon. Se on myös raaka-aine, jota voi halutessaan hankkia itse. Monissa maissa meillä roskakaloina pidetyt kalat ovat herrojen herkkua. Kalaa pitäisi käyttää monipuolisemmin, Thomas toteaa. Neljän lapsen äitinä hän haluaa jättää myös lapsilleen kalan kokkaamisen taidon. Hän toivoo kalainnostuksen seuraavan lapsia aikuisuuteen asti. – Ennakkoluulot voivat olla vahvoja aikuisillakin. Ajatellaan, että ei lapsi varmasti syö, mutta totuus voi olla toinen. Jossain vaiheessa omat lapseni esimerkiksi halusivat kauppahallissa mieluummin pussillisen friteerattuja muikkuja kuin karkkia. Niinkin voi käydä. Kirjaprojektin jälkeen kalasta oli kuitenkin pidettävä hetken taukoa. Kun juhannuksesta marraskuuhun asti perheessä oli syöty kalaruokaa joka päivä, oli välillä kokattava muutakin. Pitkään tauko ei kuitenkaan kestänyt. Viime viikonloppuna Lempäälässä herkuteltiin taas haukicurrylla. Resepti: Igorin kalaa (4 annosta) 600 g nahatonta turskan selkäfileetä 2 punaista paprikaa 2 sipulia 2 valkosipulinkynttä 1 rkl oliiviöljyä 2 rkl tomaattipyreetä 1 rkl sokeria 2 tl suolaa 0,5 tl mustapippuria 2 dl kalalientä 350 g smetanaa 1/2 ruukku salaattifenkolia (tai tilliä) 1 rkl tuoretta persiljaa 1 maustekurkku 1. Halkaise paprikat, poista siemenet ja leikkaa malto kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit. 2. Paista sipulit ja paprikat pehmeiksi pannulla tilkassa öljyä. 3. Kuutioi maustekurkku. Lisää joukkoon tomaattipyree, suola, sokeri, pippuri, maustekurkku, hienonnettu fenkoli ja kalaliemi. 4. Lisää lopuksi smetana pannulle ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti. 5. Asettele kalafileet vuokaan. Kaada kastike päälle. 6. Nosta vuoka uunin keskitasolle 175 asteeseen noin 30 minuutiksi. 7. Ripottele päälle hienonnettua persiljaa ja tarjoile. Resepti: Parhaat kalareseptit (Readme.fi, 2019)