Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Onko vanhustenhuolto pelkkä pää, takamus ja desimaalit vailla sydäntä?

Tuleekohan sieltä tänään pää vai takamus? Näin pohdiskeli mies hoivakodissa, jossa hoitajamitoitus oli 0,5 hoitajaa vanhusta kohden. Viimeisten kahden viikon ajan on julkinen keskustelu pyörinyt vanhustenhoidon ympärillä ja aiheesta. Tietyistä hoivakodeista kuuluneet puutteet hoidon laadussa ovat saaneet miettimään, miten ihmisiä on voitu kohdella niin ala-arvoisesti. Hyvä puoli koko karmeassa episodissa on, että epäkohtiin halutaan nyt puuttua laajasti ja ripeästi. Ehkäpä eniten on saanut lukea vaatimuksia hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Useimpien puolueiden puheissa tuo luku olisi 0,7, eli seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti. Ymmärrän hoitajamitoituksen taustalla olevan ajatuksen: kun ihmiset nyt kerran tuntuvat jäävän hoitamatta hoitohenkilökunnan alimitoituksen vuoksi, olisi ongelma poistettavissa hoitajia lisäämällä. Saattaapa vielä olla niinkin, että tuo hoitajamitoitus 0,7 on juuri sopiva monelle hoivan tarpeessa olevalle. Oman elämänkokemukseni pohjalta kuitenkin osaan jo tässä vaiheessa sanoa, ettei tuokaan mitoitus välttämättä aina riitä. On olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat ympärivuorokautisen hoivan ja kokonaisen hoitajaresurssin käyttöönsä. Mitäpä jos tällaiselle hoidettavalle sattuisi hoivapaikassa jotain? Voisiko palveluntuottaja vetäytyä vastuustaan todeten, että hoitajamitoituksemme on lain vaatimalla 0,7 hoitajan tasolla? Toisaalta on myös ikääntyneitä, joiden hoivan tarve saattaa olla huomattavan vähäinen. Joillekin voi riittää varsin hyvin, kun hoitaja käy jakamassa lääkkeet. Mielelläänhän sitä soisi heillekin mahdollisimman kattavan hoivan – ongelma on vain siinä, ettei julkisen puolen talous ole liian mairittelevassa kunnossa. Valitettavasti. Järkevämmältä tuntuisikin kohdentaa käytettävissä olevat resurssit yksilöllisesti hoidettavien erilaiset tarpeet huomioiden. Olisi kapeakatseista tarjota sen enempiä selvittämättä samaa pakettiratkaisua kaikille, kun yhden tarve on suurempi ja toisen pienempi. En näe käsillä olevaan ongelmaan ratkaisua vain yhdessä lakiin lisättävässä desimaalissa. Meillä on jo nykyisessä vanhuspalvelulaissa ikääntyneille tarjottavien hoivapalveluiden laadulle varsin hyvin muotoillut vaatimukset. Ongelman ydin on siinä, ettei nyt esiin nousseissa tapauksissa ole näitä vaatimuksia noudatettu. Tämä on se asia, mikä käytännön tasolla sakkaa: valvonta tai oikeammin sen puute. On yhdentekevää mikä on hoitajamitoitus ja tuottaako palvelun julkinen vai yksityinen toimija, jos se ei täytä lain laatukriteereitä. Laadun varmistamiseksi tarvitaankin riittävä viranomaisvalvonta, kun välttämättä itse asiakkaat eivät ole enää kykeneviä saamaansa kohteluun puuttumaan. Näiden desimaalien osalta on tärkeintä, että se luku olisi jokaiselle tämän omaa tarvetta vastaava – tuli sieltä sitten se pää tai takamus. Tärkeintä on, että jokaisen desimaalin mukana tulee sydän. Kirjoittaja on Satakunnan sairaanhoitopiirin yhtymävaltuuston vpj. (kok.) ja oikeustieteen ylioppilas. Meillä on jo nykyisessä vanhuspalvelulaissa ikääntyneille tarjottavien hoivapalveluiden laadulle varsin hyvin muotoillut vaatimukset. Ongelman ydin on siinä, ettei nyt esiin nousseissa tapauksissa ole näitä vaatimuksia noudatettu.