Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Päihdeasumisen ongelmat jääneet vanhushuollon jalkoihin – järjestöjä hyödynnettävä kaikkien palveluiden tuotannossa

Olemme viime aikoina saaneet kuulla, että työttömille suunnatuilla palveluilla rahastetaan. Olemme myös kuulleet, että suuret asumis- ja hoivapalveluita tuottavat yritykset eivät ole tuottaneet laadukkaita palveluita vaan päinvastoin laiminlyöneet asiakkaiden hyvää hoitoa. Näissä uutisissa ei ole mitään uutta, tilanne on kentällä nähty jo pitkään. Todennäköisesti lisää uutisia on tulossa, sillä muun muassa päihdeasumispalvelut on vielä sivuttu julkisuudessa tyystin. Syitä vallitsevaan tilanteeseen on useita. Kunnat eivät osaa kilpailuttaa palveluita, niiden osaaminen ja resurssit eivät riitä toiminnan valvomiseen, yksiköiden omavalvonta ei toimi, eikä palveluiden tuottajilla ole lainkaan kiinnostusta kuinka asiakkaat ja työntekijät voivat. Kun Suomessa lähdettiin valmistelemaan sote-uudistusta, ruotsalaiset varoittelivat meitä yksityisen sektorin ”kermankuorinnasta” ja meitä suositeltiin asettamaan yksityisille toimijoille ns. voittokatot. Yllätys ei ole, että tämä asia ei ole noussut suuremmin esille. Meistä järjestötoimijoista, jotka tuotamme tarjouspyynnön mukaisia palveluita, on sangen kummallista kuinka voimme haastavalla kohderyhmällä tavoitella lyhyellä aikavälillä nopeata taloudellista hyötyä. Jos palvelun haluaa hoitaa laadukkaasti, tuo ei mitenkään onnistu. Kun hoidamme palvelua tarvitsevat asiakkaat kunnialla eteenpäin, on se meidän kaikkien etu. Syntyy työvoimaa, hyvinvointia ja ostovoimaa. Jälkiviisautta on myös paljon. Meidän pitää aidosti tunnustaa, että myös me järjestötoimijat olemme epäonnistuneet vakuuttamaan järjestölähtöisen työn mahdollisuuksista. Kaikki ”eväät” siihen on ollut, usko ja osaaminen vain on loppunut. Suomessa on yli 1100 sosiaali- ja terveysjärjestöä, joissa on 50 000 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 1,7 miljardia euroa. Tästäkin huolimatta järjestöjen rooli palveluiden tuottamisessa on vajaakäytöllä. Järjestölähtöinen työ ja sen vaikuttavuuden laajuus pitää tuoda esille käytännön esimerkkien kautta. Meidän ei kuulu keskustella mitä järjestöille jää hoidettavaksi, vaan mitä järjestöjen kuuluu hoitaa: sen 10 prosenttia väestöstä, joka synnyttää yli 70 prosenttia sosiaali- ja terveyskuluista. On tärkeää tunnustaa, että kaikilla aloilla emme voi tavoitella nopeata taloudellista etua, koska sitä meidän yhteiskuntamme rakenteet eivät kestä. Järjestötoimijat jotka tuottavat kunnille ostopalveluita, ohjaavat mahdollisen ylijäämän takaisin toimintaan ja kohderyhmän hyödyksi. Henkilöstömitoituksilla ei ”kikkailla” käyttöasteen mukaan. Työntekijöillä on pitkiä työsuhteita, ja toimintaa pystytään kehittämään pitkäjänteisesti. Håkan Björkin mukaan järjestöillä on toinenkin etu puolellaan. Niillä on mahdollisuus hakea rahoituksia joiden avulla muun muassa kohderyhmän hyvinvointia voidaan lisätä. Kun kunta tuottaa 100 000 euron palvelun itse, sen hyötysuhde on 1:1. Kun kunta ostaa samanhintaisen palvelun yritykseltä, se saa käytännössä 80 000€ euron arvoisen palvelun, koska yritystoiminnan lähtökohtana on aina tuottaa omistajilleen voittoa. Kun kunta ostaa järjestöltä tuon hintaluokan palvelun, esimerkiksi asumispalvelun, saa se itse asiassa 120 000 euron arvosta palveluita takaisin. Järjestötyön hyödyntäminen ja kehittäminen on merkittävä osa-alue sote-uudistuksessa. Viisas kunta ja maakunta ottaa järjestöt tiiviiksi kumppaniksi myös palvelutuotannon osalta. Rantala on toiminnanjohtaja Rauman Seudun Katulähetys ry:ssä ja Huhtala toiminnanjohtaja Porin Sininauha ry:ssä. Todennäköisesti lisää uutisia on tulossa, sillä muun muassa päihdeasumispalvelut on vielä sivuttu julkisuudessa tyystin.