Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Baskipojan tarinasta intoa lukemiseen – myös Rauman Lukon pelaajat ovat mukana lasten lukukampanjassa

–Kuinka moni tietää, miksi lukeminen kannattaa? kysyy Rauman Lukon markkinointi- ja tapahtumajohtaja Mikael Eklöf Kourujärven koulun viidesluokkalaisilta. –Se parantaa keskittymistä, vastaa yksi poika. –Se voi opettaa, lisää toinen. Viesti lukemisen tärkeydestä on mennyt perille. Sekin on jo tuttu mantra, että lapset ja nuoret, erityisesti pojat, lukevat vähemmän ja heikommin kuin ennen. Ehkä viestejä toistetaan jo liikaakin, miettii Turun yliopiston tutkija Juli-Anna Airela . –Jos pojille jatkuvasti sanotaan, että he eivät lue, he voivat tulkita sen niin, ettei heidän kuulukaan lukea. Sekään ei ole kovin innostavaa, jos vanhempi komentaa lukemaan romaaneja, jotta pärjää koulussa, ja opettaja kuulustelee, mitä kirjasta jäi mieleen. –Jos lukeminen on asia, jota arvostamme, lapsen tulee nähdä se. Opettajien ja vanhempien täytyy osoittaa, että lukeminen on kivaa eikä vain väline hyviin arvosanoihin. Pitää myös olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi tykkää lukea ja miten hän sen kokee, Airela sanoo. Nämä ajatukset ovat pohjalla lukukerhoissa, joita on pidetty alkuvuoden aikana neljässä Rauman koulussa. Joissain ryhmissä on ollut mukana vain poikia, mutta esimerkiksi Kourujärvellä kaikki viidesluokkalaiset. Lukukerhohanke on yhteisponnistus: Ensin kirjailija Tapio Koivukarilla oli nuortenromaanin käsikirjoitus, jonka hän sattui mainitsemaan Aerilalle. Aerila innostui kirjasta ja suunnitteli sen ympärille lukukerhot ja aputehtäviä kouluihin. Väinö Riikkilä -seura kustansi kirjan, painatti sitä tuhat kappaletta ja hankki kerhojen vetäjiksi Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita. Kaiken huippuna Rauman Lukon pelaajat lukivat kirjan lukuja videoille. Pelaajien tarkoitus on paitsi näyttää mallia myös muistuttaa lapsia siitä, että lukemista voi harjoitella aivan kuin jääkiekkoa. –Lukko on selvästi motivoinut ainakin joitakin poikia mukaan. Toisaalta jääkiekkoilijoista ei ole apua lukemisessa, jos kirja jää etäiseksi tai oppilas ei pidä sitä merkityksellisenä, Aerila sanoo. Siksi lukukerhoissa keskitytään kokemukseen ja merkityksiin. Kirjaa luetaan ääneen, koska poikien mielestä yksin lukeminen on usein tylsää, ja mielellään pienryhmissä, jotta koko luokan läsnäolo ei ala jännittää. Oppilaita rohkaistaan sanomaan, jos hän ei ymmärrä jotain kohtaa, ja luetusta puhutaan saman tien. –Kouluissa edelleen kuulustellaan ja kontrolloidaan luettua liikaa. Kaunokirjallisuutta ei kuitenkaan lueta sillä tavalla, että pitää muistaa kaikki yksityiskohdat. Tärkeää on se, miten sen linkittää omaan elämään. Koivukarin kirjoittama Gartzia – eloonjäänyt ei ole kaikkein ilmeisin varhaisteinien lukupiiriromaani. Kirja kertoo tositarinan siitä, kun islantilaiset talonpojat surmasivat joukon baskilaisia valaanpyytäjiä 1600-luvulla. Verilöylystä pakenivat vain kahden laivan miehistöt, heidän muassaan baskipoika nimeltä Gartzia. Aerilan mukaan poikia voivat kuitenkin kiinnostaa juuri tositarinat ja uuden oppiminen. –Pojille on tosi tärkeää, että se, mitä he tekevät, on hyödyllistä. Osa pojista ei lue fiktiota siksi, että heistä tuntuu turhalta lukea keksittyjä juttuja. Tutkitusti pojat voisivat innostua lukemaan ennemmin muilla tunneilla kuin äidinkielessä. Lukemisen helpottamiseksi Gartzia- kirja on jaettu lyhyisiin lukuihin ja vaikeat termit on selitetty. Tapio Koivukarin mukaan myös kirjan tarina saattaa vedota poikiin. –Siinä poika oppii pärjäämään miesjoukossa. Se on perinteinen kasvutarina, hän sanoo. Koivukarin mieleen valaanpyytäjien tarina tarttui hänen asuessaan Islannissa 1990-luvun alussa. Hän kirjoitti siitä ensin aikuistenromaanin nimeltä Ariasman – kertomus valaanpyytäjistä (2011), joka käännettin islanniksi ja baskiksi. Baskilaisten pyynnöstä hän editoi kirjasta myös nuorille sopivan version. Suomesta kirjalle ei kuitenkaan tahtonut löytyä kustantajaa. –En joko saanut kustantamoista mitään vastausta tai sitten sanottiin, että ei ole markkinaa, Koivukari sanoo. –Pojille suunnattuja nuortenkirjoja julkaistaan yhä vähemmän, koska pojat eivät lue. Siitä on syntynyt negatiivinen kierre. Vakiintuneillakin tekijöillä on alkanut olla hankalaa. Nyt Koivukari on kirjailijavierailulla Kourujärven lukukerholaisten luona, ja hänellä on myötämielinen yleisö. Kun oppilailta kysytään, kuinka moni haluaisi Gartzia -kirjan jälkeen lukea lisääkin, lähes kaikki kädet nousevat. Sille taputetaan. Oppilaat ryntäävät jonottamaan Koivukarilta omistuskirjoituksia. Viidesluokkalaiset Niilo Valanne , Mimosa Raitaluoto , Juho-Eevert Elonen ja Saara Honkala kertovat pitäneensä kirjasta, koska se oli jännittävä ja perustui tositapahtumiin. Heidän mukaansa läheskään kaikki luokkatoverit eivät lue. –Tytöt ehkä lukevat, mutta pojat eivät niinkään, Raitaluoto sanoo. –Yleensä katsotaan kännykkää tai pelataan, Valanne selittää. Vaikka he sanovat kaikki olevansa lukijoita, ruudun ääressä kuluu kyllä enemmän aikaa. Mikä sitten motivoisi? Valanne kertoo, ettei hän juuri lukenut, ennen kuin katsoi kaikki Harry Potter -elokuvat ja luki sitten kirjatkin. Nyt hän on äitinsä kanssa mukana kirjaston lukuhaasteessa. Lasten mukaan lukeminen kyllä houkuttaa, jos löytyy kiinnostava aihe. Juho-Eevert Elonen haluaisi löytää lisää tositapahtumiin perustuvia kirjoja, Raitaluotoa kiinnostavat fantasia- ja seikkailukirjat. Saara Honkala lukee Lasse-Maijan etsivätoimistoa , mutta kun hyvä sarja loppuu, uuden löytäminen on vaikeaa. Aerilan mukaan aikuisen täytyykin auttaa alkuun lukuharrastuksessa niin kuin missä tahansa harrastuksessa. –Vanhemman tulisi auttaa lasta valitsemaan sopivia kirjoja. Lapsesta on usein kivaa, jos äiti tai isä lukee saman kirjan. Kirjat ovat myös hyvä väline lasten kanssa keskusteluun, hän sanoo. –Jos lapsi ei näe ympärillään ketään, joka lukisi, eikä kotona ole tarjolla kirjoja, mistäpä hän sen keksisi. Varmaan lukutaidon heikkeneminen kertoo pohjimmiltaan siitä, että ihmiset ovat tosi kiireisiä. Lasten ja nuorten lukemiseen käyttämä aika on lähes puolittunut 20 vuodessa. Neljäsluokkalaisista 16 prosenttia lukee kertomuksia ja romaaneja lähes joka päivä, 33 prosenttia ei juuri koskaan. Suomalaisten neljäsluokkalaisten lukutaito oli viidenneksi paras 50 maan vertailussa vuonna 2016. Suomen yläpuolella olivat Venäjä, Singapore, Hong Kong ja Irlanti. Samassa tutkimuksessa Suomessa oli kuitenkin kuudenneksi vähiten oppilaita, jotka pitivät lukemisesta paljon. Yläkouluikäisistä heikko lukutaito on noin joka kymmenennellä, pojista 16 prosentilla. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Lähteet: Tilastokeskus, PIRLS-tutkimus 2016, PISA-tutkimus 2015.