Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Voisiko Puolan järkyttävä skandaali tapahtua Suomessa? – näin laadunvalvonta toimii lihantuotannossa

Lihantuotantoketjun toiminta nousi keskusteluun tammikuussa, kun paljastui, että osa puolalaisesta lihantuotannosta on erittäin kyseenalaista. Iltalehti kysyi, miten laadunvalvonta Suomessa toimii. Ruokaviraston elintarviketurvallisuusosaston johtaja Leena Räsänen painottaa, että EU-lainsäädännön mukaan elintarviketurvallisuus on jokaisen tuotantoketjussa toimivan yrityksen vastuulla. –EU-lainsäädännöstä tulevat sisällölliset vaatimukset sille, mitä turvallisuus tarkoittaa ja mitä sen valvomiseksi on tehtävä. Yritykset tekevät omavalvontaa, jossa noudattavat näitä vaatimuksia. Superwizjer-ohjelman julkaisemalla videolla näkyy karua kuvaa Puolan Mazovian piirikunnan alueella sijaitsevasta teurastamosta, jossa erityisen sairaannäköisiä nautoja, jotka eivät pysty edes seisomaan itse, kuljetetaan rekka-autoista teurastettavaksi sarvien tai jalkojen ympärille sidottujen köysien ja vinssien avulla. Aluksi Ruokavirasto kertoi, että Suomeen olisi toimitettu noin 250 kiloa kyseistä, rikollisesti teurastettua lihaa. Tämänhetkisen tiedon mukaan Suomeen on Ruokaviraston mukaan tullut vain 46 kiloa kyseistä naudanlihaa. Ruokavirasto on kertonut myös, että Suomeen toimitettua, rikollisesti teurastettua puolalaista naudanlihaa ei ole päätynyt kuluttajille. Suomeen päässyt erä oli Räsäsen mukaan pakastettua lihaa, joka oli varastossa. –Seuraavan erän ollessa matkalla tiedettiin jo tästä tilanteesta, joten erä käännytettiin takaisin eikä sitä koskaan päästetty Suomeen. Monia toimijoita Iltalehti kysyi elintarviketeollisuusyhtiö HKScanilta, miten heidän tuotantoketjunsa ja laadunvalvontansa toimii. HKScanin Suomen markkina-alueesta vastaava johtaja Kati Rajala kertoo yleisellä tasolla, että lihan tuotantoketju alkaa tilalta, jolla eläin syntyy ja kasvaa. Tilalta eläimen matka jatkuu teurastamolle, ja sieltä ruho viedään mahdollisesti vielä erikseen leikkaamoon. –Jotkut teurastamot leikkaavat itse, toiset eivät. Leikkaamo voi myydä lihan suoraan jalostajalle tai sitten treiderille, joka välittää lihaa. Välittäjiä voi olla ketjussa jopa useita, jos liha siirtyy maasta toiseen. Pahimmillaan ketju voi mennä joillakin toimijoilla niin, että joku kasvattaa, toinen teurastaa ja kolmas leikkaa, ja sitten on vielä usea välittäjä välissä ennen kuin liha menee jalostukseen tai käyttöön. Rajala kertoo, että HKScanin Suomen-ketju on pyritty tekemään hyvin suoraksi. –Meillä Suomessa on sopimustilat, jotka kasvattavat eläimet meille. Eläin teurastetaan, leikataan ja mahdollisesti jopa jalostetaan samassa laitoksessa. Meillä yli 98 prosenttia kaikesta lihasta on kotimaista. Tuontia on asiakastarpeisiin. Muualta tuodaan rotukarjan arvopaloja, joista on Suomessa niukkuutta. Samat laatukriteerit Rajalan mukaan HKScanilla ulkomaisille toimijoille on asetettu samat laatukriteerit kuin kotimaisille toimijoille. Laatunäytteet otetaan siinä vaiheessa, kun tuote saapuu Suomeen. –Käymme yritysten tuotantoprosessit läpi säännöllisesti, minkä lisäksi kontrolloimme tuontieriä tarkasti ja otamme näytteitä säännöllisesti. Rajala kertoo, että myös se, missä vaiheessa tuontiketjua laaduntarkastusta tehdään, vaihtelee yhtiöittäin paljon. Hän kertoo, miten HKScan asiassa toimii. –Jos haluamme ostaa ulkomailta lihaa, lähetämme toimittajalle ennen yhteistyön aloittamista laatukriteerilomakkeen, jossa toimijan pitää kertoa tuoteturvallisuus- ja eläinten hyvinvointinäkökulmista. Ostamme ensisijaisesti lihaa sellaisilta toimijoilta, jotka sekä teurastavat että leikkaavat omat lihansa. Jos toimija täyttää lomakkeen tietojen perusteella laatuvaatimukset, otamme yritykseltä vastaan koe-erän. Jos koe-erä on hyväksyttävää laatua, menemme itse paikalle fyysisesti käymään läpi eli auditoimaan koko tuotantoprosessin. Koko ketju käydään tarkasti läpi. Sen jälkeen voimme hyväksyä toimittajan ja aloittaa yhteistyön. Rajalan mukaan lihantoimittajat arvioidaan säännöllisin väliajoin uudelleen. –Teemme tiettyä riskinarviointia sen osalta, miten tiheästi tämä arviointi tehdään. Myös tuotteiden laatua seurataan jatkuvasti ja kaikki poikkeamat raportoidaan toimittajalle, ja heiltä pyydetään poikkeamiin vastine. Jos jokin tuotevirhe toistuu laadussa useasti, menemme uudestaan paikan päälle arvioimaan toimittajan, ja arvioimme yhteistyön jatkumisen uudelleen. Erilaisia tapoja Räsäsen mukaan EU-lainsäädännössä on annettu esimerkiksi sisällöllisiä vaatimuksia elintarvikkeiden mikrobiologiselle ja kemialliselle turvallisuudelle. Elintarvikkeista otetaan laadunvalvonnassa näytteitä, joilla varmistetaan, ettei elintarvikkeesta löydy esimerkiksi ihmiselle haitallisia bakteereja tai kemiallista vierasainetta. Räsäsen mukaan toimijat voivat toteuttaa laadunvalvontaa eri tavoin. –Toiminnasta riippuu, miten laadunvalvontaa on järkevää toteuttaa. Samat vaatimukset pätevät kuitenkin kaikkiin riippumatta toimijan koosta. Yrityksellä voi kuitenkin olla myös omia laatustandardeja toimittajilleen. –Iso yritys haluaa yleensä vakiintuneet kauppasuhteet. Heillä on vakiotavarantoimittajat, joita he auditoivat eli käyvät katsomassa, että ne toimivat yrityksen edellyttämällä tavalla. Jos yritys havaitsee ongelman tuotteessa, se on velvollinen poistamaan kyseisen tuotteen ketjusta. Myös Räsänen sanoo, että mitä enemmän ketjussa on toimijoita, sitä useamman välikäden tietojen varassa vastaanottaja on. –Suomalaisella vastaanottajalla on tällaisessa tapauksessa enemmän työtä selvittää, että kaikki välikädet toimivat asiallisesti.