Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kotitalouksista 500 miljoonan ruoat roskikseen – joku aina maksaa

"Rohkea rokan syö, uhkarohkea kanaviillokkia" luki pari vuosikymmentä sitten abiturienttien plakaatissa. Myös tilliliha kuului inhokkeihin. Vaikuttaa siltä, ettei "ilmaista" nytkään arvosteta. Olen muutaman kerran kouluvierailulla osallistunut ruokailuun, eikä ole ollut moittimista. Siellä olen tietysti paasannut, miten "meidän aikanamme" Porin Cygnaeuksen koulussa erilaiset vellit saivat riittää. Keskellä jatkosotaa 1943 eduskunta sääti, että kansakoulut alkavat tarjota kaikille ilmaisen lämpimän aterian viimeistään vuodesta 1948 lähtien. Tiukkaahan se aluksi teki. Vuokko Juurisoja muisteli Lapin Kansassa (12.1.), että "siirtymäaikana" Rovaniemen kauppalassa lapsille jaettiin pahvikortit: valkoinen edellytti pientä maksua, ruskealla sai ilmaisen sapuskan. Nyt moinen leimaaminen ei passaisi. Oppikoulussa ruoka maksoi, jos sitä yleensä oli. 1970-luvulla peruskoulu siirtyi ilmaisiin ruokiin ja samalla myös ammattikoulu ja lukio. Ruotsi seurasi perässämme 1973, ja siihen se kehitys Euroopassa tyssäsikin. Esimerkiksi rikkaassa Norjassa lapsilla on eväsleivät repussa. Suomalaista systeemiä ihastellaan muualla paitsi meillä. Tosin ilmainen kouluruoka on nytkin tärkeä monelle perheelle. Vaikka ylenkatsovien osuus nousee paikoin 60 prosenttiin, harva haluaisi ilmaisen kouluruoan lopettaa. Vuonna 1975 elintarvikkeet, juomat ja tupakka nielivät kotitalouksien kulutusmenoista liki 30 prosenttia, toissa vuonna enää noin 16. Jonkinlaista "jokapäiväisen leipämme" halveksuntaa kuvastaa syötävän ruoan paasaaminen roskiin – Suomessa joka vuosi noin 400 miljoonaa kiloa. Meidän sotasukupolvien jälkeläiset opimme tiettyä kunnioitusta muonaa kohtaan. Kotitaloudet aiheuttavat kolmanneksen eli suurimman hävikin, 120–160 miljoonaa kiloa, mikä tarkoittaa 7 800 rekkakuormaa ja 23 kiloa kansalaista kohti. Kotitaloudet menettävät näin 500 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on melkoinen tulonsiirto tienesteistä roskikseen. Ei ilmeisesti osata arvioida tarvikkeiden määrää eikä käyttää jäännöksiä uustuotantoon. Tuo tonnimäärä vastaa 100 000 auton "vuosijalanjälkeä". Ruoan kunnioituksen vähenemisestä kertoo lippis tai yleensä lakki päässä syöminen. On tosin kouluja, joissa se on kielletty. Kuinka yleistä lienee kotioloissa lakki päässä popsiminen? Lapsilisiä on hyvätuloisilta yritetty kammeta. Voisihan se mennä vanhempien tulojen mukaan, mutta perusidea on ollut, että lapsista johtuvia kuluja korvataan nimenomaan verrattuna lapsettomiin. Sitä paitsi perheiden tulotason muutosten vahtiminen aiheuttaisi ilmeisesti kalliimman byrokratian, kuin rikkaiden lisien karsimisesta kertyisi. Lapsilisiä on maksettu 70 vuotta. Mutta mikään ei ole oikeasti ilmaista. Joku kaiken maksaa, myös muun muassa "ilmaisen" koulunkäynnin. Valtiolla oli vuosikymmen sitten velkaa 53 miljardia eli noin yhden vuosibudjetin verran. Nyt sitä on 105 miljardia eli kaksi budjettia. Mutta mitäpä siitä, sillä myös kaupungit ja kunnat ovat pääsääntöisesti veloissa. Kotitalouksienkin velkataakka on nousussa. Nyt se on keskimäärin 60 000 euroa. Puhumattakaan muutamasta muusta valtiosta. Suomen valtionvelka on 56 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, siis kaikkeen kotimaiseen tuotantoon, palveluihin ja ties mihin. Mutta Italialla se on lähes 130, Ranskalla liki 100 ja USA:lla 110 prosenttia. Jenkeillä on velkaa käsittämättömät 17 600 miljardia euroa. Selvästi suurin saamamies on Kiina. Ei kannattaisi muureista haikailla. Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.