Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Pitkä käytävä, käsidesin tuoksu ja pelkkä makuuasento – Sängyn pohjalla ei ollut enää se mummu, jonka minä tunsin

Muistan, kun mummuni muutti omakotitalosta kuudenteen kerrokseen. Uudessa paikassa oli vaaleat tapetit ja siellä haisi maali. Aikuiset sanoivat sitä kohokuviotapetiksi, minä muhkuroiksi. Keittiöstä pääsi suoraan olohuoneeseen ja olohuoneesta eteiseen ja eteisestä taas keittiöön. Loistava paikka juosta ympyrää ja testata sukkien pitävyyttä. Sanoin mummun asuntoa mummun tötsäksi, koska se oli korkealla, kuten mielestäni tötsien olemukseen kuului. Aikuisia se nauratti. Tötsässä oli kuitenkin se hyvä puoli, että se oli lähellä. Pyöritin numeroita ja soitin usein mummun katsomaan kanssani Muumeja telkkarista. Isä nauhoitti niitä kasetille minua ja mummua varten. En uskaltanut katsoa niitä yksin, kun oli se mörkökin. Mummu vastasi puhelimeen aina, että Järvenpääs. Ja minä sanoin siihen, että muumi. Ja mummu ymmärsi. Mummu tuli mustan käsilaukkunsa ja kutimensa kanssa ja laittoi mukiin itse tekemäänsä mansikkamehua. Ja painoi play-nappulaa. Viisitoista vuotta muumien katselun jälkeen muistan mummustani sen, kun hän katsoi minuun sinisillä silmillään tutun vahakankaisen pöytänsä äärestä ja kysyi äidiltäni, että kuka tuo on. Äitini joutui sanomaan, että sehän on Eeva. Mummu ei sanonut mitään, ei edes nyökännyt. Mutta hänen silmistään näin, että nimeni ei soittanut mitään kelloja. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa minusta, siitä, kuka Eeva on. Tuntui hetken, kuin kylmä jäinen nyrkki olisi lyönyt minusta ilmat pihalle. Teki mieleni tarttua olkapäistä ja ravistella mummua. Lakkaa pelleilemästä jo! Olihan se leikkiä, olihan? Olin vihainenkin. Miten mummu saattoi minut unohtaa! Hiljalleen kerrostalotötsä vaihtui toisenlaiseen kerrostaloon. Pitkiksi käytäviksi, käsidesin tuoksuksi ja pelkäksi makuuasennoksi. Siellä sängyn pohjalla ei ollut enää se mummu, jonka minä tunsin. Saksalaisen psykiatrin mukaan nimetty kavala muistisairaus vei lopulta mummuni. Ikänsä töitä tehneen, terävän ja riuskan naisihmisen. Muistan siksi mummuani mieluummin sellaisena. En mene töihin tukka auki, koska mummuni aina sanoi, ettei töissä naisen kuulu näyttää epäsiistiltä. Edelleenkään kaikki järki ei ole yhden pääs, kuten mummullani oli tapana tokaista. Ja kutoessani tykkään kilisyttää rauhoittavasti puikkoja, kuten mummukin teki Muumien lomassa. "Mummuni silmistä näin, että nimeni ei soittanut mitään kelloja.