Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Pahaa aavistamaton Matti, 62, pakotetaan syömään elämänsä ensimmäinen Runebergin torttu – seuraukset ovat arvaamattomat

Ajatukset sinkoilevat, visiot vaihtuvat lennosta, mitä mielikuvituksellisimmat ideat ovat syntymäisillään, journalistinen aivomyrsky riehuu valtoimenaan. Eikä ihme. Käynnissä on vuoden tärkein suunnittelupalaveri – nyt pohditaan porukalla, millainen Runebergin torttu -testi tällä kertaa järjestetään. Yritän pysytellä mahdollisimman sivussa, olla hiljaa kuin Fredrika herraseurassa. Ehkä synkkä salaisuuteni ei vieläkään paljastu. Turha toivo. Palaverin pomo Kimmo Koski kääntyy äkkiä puoleeni, kysyy pahaenteisesti hymyillen: "Matti, millainen Runebergin torttu on sinusta paras?" En voi enää kiertää totuutta, kuiskaan sortuvalla äänellä: "En ole koskaan syönyt Runebergin torttua." Järkyttynyt hiljaisuus laskeutuu palaverin ylle. Ällistys ei voisi olla suurempi, vaikka olisin sanonut olevani sarjakairaaja, liittyneeni Isikseen, muuttaneeni Nokialta Pirkkalaan tai ryhtyneeni Pyrinnön kannattajaksi. Koski ei ole turhaan käynyt päällikkökursseja, hän laskee kätensä olkapäälleni, sanoo: "Matti, sinun ei tarvitse hävetä. Muista, että suvaitsevaisuus on tärkein arvomme." "Heikkouden voi kääntää vahvuudeksi. Matti, saat jatkaa meillä. Mutta yhdellä ehdolla: kirjoita kolumni Runebergin tortusta ja sen syömisestä." Ja tässä sitä nyt ollaan, kahdestaan tortun kanssa. Se tuijottaa minua ainoalla hillosilmällään uhmakkaasti kuin antiikin tragediasta karkotettu vähäjärkinen kyklooppi. En aio niellä nöyryytystä ilman taistelua, tai edes kostoa. Siksi muistutan torttua ja teitä kaikkia yhdestä seikasta – Fredrika Runebergista . Aina, kun te syötte Runebergin torttua, murennatte samalla Fredrikan ihmisarvoa, teette pilkkaa hänen elämästään. Tuo ihmeellinen nainen loi paljon muutakin kuin klassikkotortun tyydyttämään kansalliskirjailijaksi korotetun pullahiiren makeanhimoa. Ette taida edes tietää, että Fredrika Tengström oli aikansa lahjakkain suomalainen naiskirjailija ja ajattelija. Ruotsin lisäksi hän osasi sujuvasti englantia, saksaa ja ranskaa ja opiskeli jopa suomea. Kun hänen pöyhkeä, omahyväinen irstailijamiehensä oli halvaantunut, itsekin jo kuuroutunut ja lähes sokea Fredrika luki tälle ääneen historiallisia romaaneja – kääntäen niitä lennossa ruotsiksi! Ja tämän naisen te olette alentaneet tortuksi! No hyvä. Pakko se on kai syödä. Nuuhkaisen torttua epäluuloisesti, yritän karkottaa ajatukset Johan Ludvigin nenäkarvoista ja niljakkaista harrastuksista, keskittyä siihen, että tortussa on myös alkoholia. Ei auta. Oksennus nousee kurkkuun kahdella kielellä. En pysty haukkaamaan edes pientä palaa. Sen sijaan hörppään tilkan paloviinaa ja luen ääneen Fredrika Runebergin Hatanpään kartanoon sijoittuvaa feminististä romaania Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä : "Cecilia pyyhkäisi kyynelen silmistään ja sanoi: Juhana, suo meidän tyttöparkojenkin kerran kuulla lämpimiä ja ylpeitä sanoja. Juuri sellaisia naissydän kaipaa."