Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

"Olen nähnyt ja kuullut paljon sellaista, mikä ei työpaikalle kuulu" – Työpaikkakiusaamisesta puhutaan liian vähän

Työpaikkakiusaaminen on asia, josta puhutaan liian vähän. Lasten kiusaamistapauksia käsitellään yksityiskohtia myöten, ja hyvä niin, mutta samalla unohdetaan, että aikuiset kiusaavat toisiaan päivittäin. Samat aikuiset myös kasvattavat lapsia – omiaan ja joskus myös muiden. Olen työskennellyt lastentarhanopettajana viisi vuotta, ollut neljässä eri työpaikassa ja kolmessa eri kaupungissa. Olen päässyt näkemään monenlaisia kasvatusalan ammattilaisia sekä työtiimejä. Olen ollut onnekas saadessani olla osana monia työyhteisöjä ja päästessäni toteuttamaan hyvin erilaisia toimintatapoja työpaikasta riippuen. Vaikka koenkin tähänastisen työhistoriani erityisesti vuosiin suhteutettuna rikkaaksi ja nimenomaan onnekkaaksi, olen nähnyt ja kuullut paljon sellaista, mikä ei työpaikalle kuulu. Yleistä tietoa työpaikkakiusaamisesta voi etsiä mielin määrin, mutta kokemuksia on paljon rajallisemmin. Työpaikkakiusaaminen voi ilmetä monilla tavoilla. Itse olen kokenut selän takana puhumista, mielipiteiden vähättelyä, työtapojen arviointia ja suoranaista valehtelua. Jokainen meistä tekee virheitä, jokainen voi löytää omaa käyttäytymistään edellä mainituista kohdista. Kiusaaminen on kuitenkin toistuvaa, se tulee aina samalta henkilöltä ja kohdistuu tiettyyn ihmiseen. Sen vakavuuden ymmärtää täysin vasta, kun on maalina aina. Jokaisena päivänä ja jokaisessa hetkessä. Kiusaaminen voi alkaa pienestä ja sitä voi sietää kauan. Sen vaikutukset ovat paljon laajemmat kuin pelkästään sivusta seuranneena voisi kuvitella. Mitä tapahtuu, kun työkaverit kuulevat ja luulevat sinusta asioita, jotka eivät ole totta? Entä jos olet työyhteisössä uusi, eikä kukaan enää voi tutustua sinuun ilman ennakkokäsityksiä? Vastausta tuskin tarvitsee miettiä kauaa. Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuminen saa kyseenalaistamaan kaiken, mitä kuulet keneltäkään muultakaan työyhteisön jäseneltä, ei pelkästään kiusaajalta. Se saa sinut pelkäämään työpäiviä ja kokemaan jopa vihaa normaaleissa työtilanteissa. Oman kokemukseni pohjalta koin vaikeimmaksi tiedon siitä, että juuri nyt minusta puhutaan, juuri nyt minun tekemistäni tarkkaillaan negatiivisen kautta ja juuri tällä hetkellä mietin, koska pääsen täältä pois vain sen takia, että en keksi muutakaan keinoa paeta. En haluaisi olla elävä klisee naisvaltaiselta alalta, mutta valitettavasti olen. Olen ymmärtänyt vasta pahimman vaiheen jälkeen, miten syvästi kiusaaminen vaikutti minuun ja miten voimakkaasti pienet asiat muistuttavat jokapäiväisestä pahasta olosta, vaikka en joudu elämään samassa tilanteessa enää. Tiedän, että kiusaaminen vaikutti minuun myös työntekijänä, mikä luonnollisesti lastentarhanopettajan ammatissa vaikuttaa lukuisten muidenkin ihmisten elämään. Jokainen kiusaamiselle menetetty hetki on kuitenkin alalla kuin alalla aina myös työn laadun kannalta takaisku. Tiedän, että monet työpaikkakiusaamisen uhrit joutuvat kärsimään pitkään, jopa vuosia, eikä mikään muutu. Ymmärrän, miten vaikea asia on ottaa puheeksi ja miten suurta rohkeutta, sekä valitettavasti myös laskelmointia, kiusaamisen esille tuominen vaatii. Toivoisin, että erityisesti ne, jotka ovat selviytyneet kiusaamisesta, toisivat kokemuksiaan esille, jotta samassa tilanteessa olevat saisivat rohkeutta tarttua asioihin. Työ on useimmille suuri osa elämää ja arkea. Sen pitäisi olla hyvää, tai ainakaan ihmisten ympärillämme ei pitäisi pahentaa sitä. Puutu asioihin, muuta omaa elinpiiriäsi. Jokainen meistä voi tehdä jotain. Neea Koskela Sen vakavuuden …ymmärtää täysin vasta, kun on maalina aina.