Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Vanhusten ikääntyminen yllätti housut kintuissa

Ei se näin pitänyt mennä. Koko vanhustenhoidon syyllistäminen alan suurien toimijoiden vuoksi on erittäin turmiollista. Miten tähän pisteeseen tultiin? Kunnat ja valtio yllätettiin housut kintuissa siitä, että ihmiset vanhenevat ja heidän elinikänsä piteni. Tämän tiedettiin jo 80-luvulla, josta elinajanodote on noussut vielä kymmenen vuotta lisää. Yritettiin pitää vanhukset kodeissaan viimeiseen asti, alettiin puhua seniorikansalaisista ja kotihoitajat nääntyivät työpaineessa, josta seurasi lisää asiakkaita asumispalveluihin. Vielä oli käyttämättä omaishoito, jossa työtätekevä veronmaksaja jäi pois työstään ja alkaen hoitamaan vanhempiaan. Eikös yhteiskunnalle olisi parempi, että koulutetut ihmiset tekevät sitä työtä, mihin yhteiskunta on heidät kouluttanut? 2000-luvulla kunnat aloittivat tarjouspyynnöt vanhusten hoiva- ja asumispalveluista ja pikkuhiljaa tarjouspyynnöt paisuivat niin monimutkaisiksi, että pienten paikallisten toimijoiden oli mahdoton niihin vastata. Yrittäjä tekee mitä toimintaympäristö vaatii eli myy yrityksensä isommalle toimijalle. Helposti käytettävä palveluseteli oikeilla palvelukuvauksilla olisi pitänyt paikalliset tuottajat levän syrjässä kiinni. Tähän ei kuitenkaan menty, vaan luettiin kiiltävälle paperille painettuja lupauksia upeine kuvineen ja uskottiin, että kansainväliset rahastosijoittajat tietävät paremmin kuin omaan kuntaan veronsa maksava paikallinen yrittäjä, mitä suomalainen seniori tarvitsee. Nyt ollaan taas housut kintuissa, mutta pytyllä odottamassa, että joku tulee pyyhkimään. En tiedä, miten oma vanhuuteni sujuu, mutta tällä hetkellä päässäni soi isoveljieni puhki soittama The Who:n singlen kohta: ”I hope I die before I get old”. Minulla piti olla turvattu vanhuus.