Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Kasvattajien pitää raivata tiensä myös somen törkyviidakkoon

Kiusaaminen on törkeää, homottelua ja huorittelua ja pahempaakin, niin etten viitsi toistaa, kuvaili rehtori Sari Lukka toimittajalle yläkoulun menoa Harjavallassa ilkeimmillään. Hyvin usein tapahtumapaikkana on sosiaalinen media. Eurajoen sivistysjohtaja Vesa-Pekka Leino jätti vähätkin suodattimet sikseen ja julkaisi kunnan Facebook-sivulla alakouluikäisten toisilleen somessa lähettämiä kommentteja. "Tee itsari kaikki olis ilosempii", toivottaa ehkä nippa nappa toiselle kymmenelle ehtinyt lapsi ikätoverilleen. Ihan tosissaan toisen ei kai haluta henkeään riistävän, mutta todella rankkaa kielenkäyttö on – ja ajattelematonta. Leino halusi julkaisullaan herätellä myös siihen, että somen syövereissä on pitkälti aikuisille tuntemattomia foorumeita, joissa lapset ja nuoret voivat toisilleen näitä vihaviestejä lähetellä. Ja kun aikuiset pääsevät jäljille, alkaa jälkikasvun viestittely etsiä uusia, aikuisista vapaita väyliä. Samanlaista alaikäisten sometörkyä on taatusti tarjolla muissakin Suomen kunnissa. Ongelma ei ole yksin Eurajoen, eikä se rajoitu koulupäiviin. Sen kitkemiseksi tehdään töitä kouluissa ja varmasti monissa kodeissakin. Kasvattamista on nykypäivänä tehtävä myös ihan erilaisilla alustoilla kuin missä vanhempia itseään aikanaan kasvatettiin. Kasvatusohjeidenkin pitää elää ajassa. Hyvä apu olisi varmasti jokin yleisesti tunnettu "vanhemmuuslinkki", jonka takaa löytyisi päivänpolttavin tieto jälkipolven somekäyttäytymisestä sekä siitä, miten vanhemmat voivat sitä valvoa. Kukahan sen tarjoaisi? Peiliin kannattaa myös katsoa ihan kaikkien aikuisten: millaista onkaan se oma somekäytös? Annammeko esimerkillä ymmärtää, että somessa sopii täräyttää toiselle melkein mitä vain? Oikein käytettynä some on mainio väline. Meillä on vain vielä tekemistä some-etiketin opettelussa, niin kuin vanhemmille aikanaan opetettiin puhelinetikettiä. Ei etiketti täysin hukassa ole toki nykynuorisoltakaan. Erään kunnan Facebook-puskaradiossa kysyi vastikään kovana pyryiltana nuori poika "tulisiko joku ystävällisesti auraamaan lapsille kaukalon jään". Tulihan sieltä, kun nätisti pyydettiin. Kun aikuiset pääsevät jäljille, alkaa jälkikasvun viestittely etsiä uusia, aikuisista vapaita väyliä.