Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Käsialat ovat nykylapsille aikuisten salakirjoitusta – olemme päätyneet kuin villiin länteen, kukin kirjoittakoon miten mielii

Laatikkojen kätköstä tupsahti eteen omituinen, pyöreä, kirjavakankainen möykky. Mustekynän pyyhin! Putosin muistojen kaivoon, sinne vinojen pulpettien ja aapiskukkojen keskelle. Muistin mustepullot, musteen tuoksun ja kauhistuksen, kun se pullo kaatui! Muistin kaunokirjoitusvihkoni viivat, joiden välissä kirjaimien piti pysyä kuin lampaiden aitauksessa. Me, pienet kalligrafit, tuhrustimme kieli poskessa hienoja kirjaimia. Voi niitä kiehkuroita, koukeroita, pyörähdyksiä, leiskahduksia! Ilman hyvää käsialaa ei ollut tulevaisuutta, vaan jäisimme apinoiden asteelle. Kansakoulujen kirjaimisto oli peräisin 1930-luvulta arkkitehti Toivo Salervolta. 50-luvulla kirjaimia yksinkertaistettiin, mutta peruskoulussa otettiin käyttöön uusi kalligrafi Toivo Heiskasen selkeämpi kirjaimisto, se sopi vasenkätisillekin. Sitä noudatettiin 1988–2004. Kuulakärkikynä muutti tyyliä, siinähän kynä liukuu paperilla kuin luistelija jäällä. Kynän muoto alkoi vaikuttaa käsialaan. Jokainen kirjoittaja tietää millainen on itselleen sopiva kynä. Onko pehmeä vai kova, painava vai kevyt, ohut vai paksu? En tiedä onko kaunokirjaimistoa enää olemassakaan. Opettajat kertovat, etteivät usein pysty lukemaan oppilaiden raapustuksia. Olemme päätyneet kuin villiin länteen, kukin kirjoittakoon miten mielii, Onhan meillä tietoneet ja muut näpsyttimet! Tikkukirjaimet riittäkööt. Sen oppii jo 5-vuotiaatkin ja kaunokirjoitus on vain ajan hukkaa. Tikkukirjaimien ehdoton hyöty on, etteivät jälkipolvet osaa lukea päiväkirjojani ja rakkauskirjeitä. Käsialat ovat nykylapsille aikuisten salakirjoitusta. Me osaamme lukea heitä, mutta he eivät meitä. Käsinkirjoittaminen vahvistaa oppimisprosessia, sillä aivot ja käsi ovat kumppanukset. Siksi kouluissa kirjoitettiin ja kirjoitettiin. Joka päivä pitäisi kirjoittaa jotakin myös käsin, se kuuluu aivojen huoltoon kuten riittävä yöuni, terveellinen ravinto ja liikunta. Tietokoneella näpsyttely tai tekstailu eivät vastaa samaa. Suomalaisten käsialat ovat aikoja sitten menneet ”rikki”. Ulkomaan ystävilläni on vielä rytmikäs, luistava käsiala, selvästi ”ehjä”, ei riipin raapin repaleinen kuten meillä. Mielenkiintoista, että eri maissa on selvästi vaalittu omaa, tiettyä tyyliä. Tikkukirjaimia en ole heillä nähnyt. Oma käsialani on itse keksimääni pikakirjoitusta ja johtuu ammatista. Mutta pidän yhä kirjoittaa käsin ja joskus yritän jopa ”kaunoa”. Näen käsialasta myös mielialani, jopa terveydentilani. Kirjoittaminen tuottaa samaa mielihyvää kuin virkkaaminen ja käsityöt. Ja rauhoittaa stressiä. Jonakin päivänä kaunokirjoituksesta tulee aivotrendi kuten joogasta ja maalauksesta jne. Sitten sitä mennään kesäkursseille luonnon helmaan kaunokirjoittelemaan ja juomaan käsin puristettuja tuoremehuja. Ostetaan kallis ”setti” ekologisia kyniä ja papereita ja piirrellään O-kirjaimia. Kirjoittaja on utelias tarkkailija, jolla ei tule koskaan aika pitkäksi.