Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Lääkärileikit saisivat kohta loppua – olisiko liikaa toivottu, että sote-ratkaisu syntyisi – pian?

Kansakunnan kohtalonhetket ovat käsillä. Enkä tarkoita brexitiä vaan omaa sote-sotkuamme. Tosin brexitiltä se näyttää niin kuin kaikki tänä päivänä, ideologiselta mittelöltä, jossa kiikkulauta voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa. Entä jos sote jäisi, jälleen, seuraavan hallituksen murheeksi? Tai jos kokoomus saisi valinnanvapautensa, ja sote-lait solahtaisivat rimaa hipoen läpi eduskunnan? Elämä, ainakin jossain muodossa, kaiketi jatkuisi molempien vaihtoehtojen jälkeenkin. Sen tiedän, että olen ollut etuoikeutettu. Työurani aikana pääsin lääkäriin aina tarvitessani, kiitos työterveyspalvelun. Jo runsaan vuoden eläkkeellä olon jälkeen julkiseen perusterveydenhuoltoon turvautuminen on jättänyt ristiriitaisen olon. Huvittavin, tavallaan, oli lääkäriajan kysely omalle terveysasemalle viime vuoden lopulla. Yhtään aikaa ei ollut, listat ulottuivat vain kahden viikon päähän ja ainoa neuvo oli tiedustelu, voisinko kääntyä työterveyden puoleen. Vastasin, että se neuvo on vuoden myöhässä ja siksi juuri soitan. Siis yksityiselle: kymmenen minuuttia, kortisonipiikki tulehtuneeseen pakaralihakseen ja 120 euroa, kiitos! Onneksi vaiva ei ollut kivuliasta kummempi. Minulle on aika yhdentekevää, miten sote-uudistus tehdään, jos sen jälkeen pääsen lääkäriin, minua ei yritetä ryöstää, eikä omaisten tarvitse jälkeenpäin syyttää ketään hoitovirheestä. Sen sijaan minulle ei ole selvinnyt, millä konstilla lääkärit houkutellaan yksityisiltä terveysasemilta takaisin julkisiin sote-keskuksiin, jos valinnanvapaus ei toteudu. Julkinen perusterveydenhuolto ei ole heitä isommin innostanut, ja lääkäreistä on monilla alueilla pula. Lääkäreiden kohdalla valinnanvapaus on jo toteutunut. Kukapa ei valitsisi samoin, jos saisi mahdollisuuden. Ehkä tuhat lääkäriä lisää kyllästäisi markkinat. Entä sitten suuri huoli kermankuorinnasta, joka valinnanvapaudesta pelätään seuraavan? Mitä muuta työterveyshuolto muka on. Kuohuiko keskustelu takavuosina, kun järjestelmää luotiin? Vai maistuiko se ideologiselta voitolta, tulihan palvelu työnantajan kukkarosta? Nyt kun etuoikeuden piiriin oltaisiin saattamassa koko kansa, olisi peruutettava lähtöruutuun. Kaikille olisi taattava tasavertainen julkinen palvelu, vaikka ensin onnistuttiin luomaan eriarvoinen työterveysjärjestelmä. Sotkua täydentää kuntien vauhdilla ulkoistama vanhusten hoiva. Kun omia harteita ei enää ole, otetaan se, joka lupaa kaikkea kaunista parhaalla hinnalla. Olisiko liikaa toivottu, että sote-ratkaisu syntyisi – pian? Kirjoittaja on SK:n entinen kulttuuritoimituksen esimies.