Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Toimittaja Olli Ainola on kuollut

Ainola menehtyi sunnuntaina vaikean sairauden uuvuttamana. Tinkimättömästä tyylistään ja taustoittavista artikkeleistaan tunnettu Ainola jätti pysyvän jäljen suomalaiseen mediaan sekä toimittajana että esimiehenä. Neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana hän työskenteli muun muassa Helsingin Sanomissa , Suomen Kuvalehdessä , Talouselämässä , Yleisradiossa ja Iltalehdessä . Iltalehdessä Ainola työskenteli kahteen otteeseen – ensin 1990-luvun alussa ja sitten vuodesta 2014. Jälkimmäisellä kerralla Ainola tuli Iltalehteen Talouselämän toimituspäällikön paikalta. Työssään erikoistoimittajana Ainola perehtyi erityisesti politiikan ja talouden aiheisiin. –Ollin merkitys oli valtava paitsi Iltalehdelle myös koko suomalaiselle politiikan journalismille, sanoo Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi . Ainola oli Suomen johtavia toimittajia, ja hän voitti uransa aikana useita journalistipalkintoja. Ainola sai Tutkivan journalismin yhdistyksen myöntämän Lumilapio-palkinnon kolme kertaa (1995, 1998 ja 2004) sekä Suomalaisen Sanomalehtimiesyhdistyksen Olli-palkinnon vuonna 2007. –Hänen työnsä on osoitus siitä, miten mittaamaton arvo uutistyössä on peräänantamattomalla asioiden läpikäymisellä ja oman tiedon hankkimisella. Aikana, jossa mielipiteet ja näkökulmat usein näkyvät tällaista työtä enemmän, on Ollin perinnön arvo aivan erityinen, Yläjärvi sanoo. ”Olli antoi juttujensa puhua” Ainola oli arvostettu työkaveri, jolla oli aina aikaa nuoremmille kollegoilleen. Iltalehdessä hän oli korvaamaton apu esimerkiksi virallisissa tietopyynnöissä, joissa hän oli todellinen mestari. –Jos tässä maassa on joku, joka osasi hankkia tietoa, niin se oli Olli, sanoo Iltalehden politiikan ja talouden toimittaja Marko-Oskari Lehtonen . Toimittajana Ainola oli tiukka, tarkka ja tärkeilemätön. Ainola ja Lehtonen istuivat toimituksessa pitkään vastakkain ja tutkivat työparina esimerkiksi suomalaisten lakitoimistojen turvapaikanhakijoilla tekemää bisnestä, Nokian outoa Megafon-kauppaa sekä ”rikkaiden köyhäinavuksi” nimitettyä energiatukea sähköautoille. Energiatuki-juttu toi kaksikolle Lumilapio-ehdokkuuden keväällä 2017. –Olli olisi halunnut jättää palkintojenjakotilaisuuden väliin, mutta sain hänet ylipuhuttua. Tämä kuvastaa mielestäni Ollia hyvin: hän ei pitänyt itsestään meteliä, vaan antoi juttujensa puhua, Lehtonen sanoo. –Välttelen vastatallattuja polkuja. Yritän etsiä itse aiheeni. Luen, luen, luen. Keskustelen, utelen ja vonkaan. Hitaalle hämäläiselle kuten minulle tämä on ainoa konsti. Työlästä kieltämättä. Moni lahjakkaampi kollegani pääsee vähemmällä. Kadehdin ja arvostan heitä, Ainola itse kertoi Journalisti-lehden haastattelussa huhtikuussa 2015. Mukana viimeiseen asti Ainolan viimeiseksi jutuksi jäi Iltalehdessä 19. tammikuuta julkaistu Nato-aiheinen kysely ja kyselyyn liittynyt näkökulma Niinistö ja SDP kopioivat Ruotsin talvisodan-politiikkaa. Turvallisuuspolitiikka oli Ainolan yksi vahvuusalue, josta hän teki vuosien varrella useita merkittäviä juttuja, muun muassa Suomen sotilastiedustelun ja Yhdysvaltain suhteista. –Minulla oli kunnia tehdä töitä hyvän ystäväni Ollin kanssa sekä Yleisradiossa että Iltalehdessä. Olli oli paitsi kivenkova ammattilainen myös nuorempien opettaja, sparraaja ja tukija. Loppuun asti hän vinkkasi ja antoi apua meille, Iltalehden politiikan ja talouden ryhmän esimies Juha Ristamäki sanoo. Ainola oli naimisissa ja hänellä oli kolme aikuista tytärtä ja 10-vuotias poika. Aviopuoliso Marja Tiura toivoo, että omaiset saisivat suuren surun keskellä surra Ollia rauhassa.