Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Kuka maksaa ilmastonmuutoksen? Köyhillä ei ole varaa

Taloudellinen eriarvoisuus syvenee, ja brittiläisen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin vuosittain julkaiseman raportin mukaan maailman 26 rikkainta omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin maailman köyhin puolikas. 2010 samaan tarvittiin 388 miljardööriä ja vuonna 2015 vielä 80. Suomessa vastaavasti seitsemän rikkaimman varallisuuden määrä vastaa 40 prosentin, eli 1,85 miljoonan vähävaraisimman suomalaisen varallisuutta. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet kiihtyvällä tahdilla. Samaan aikaan kiihtyy myös ilmastonmuutos. Huolestuttavat viestit napajäiden sulamisesta, metsäpaloista ja sääilmiöistä kiihdyttävät keskustelua aiheesta ja hyvä niin. Tuntuu, että vihdoin suuri yleisö on havahtunut ilmaston lämpenemiseen ja sen seurauksiin. Suurin osa suomalaisista vaatii myös toimia lainsäätäjiltä, jotta lämpeneminen pysäytettäisiin 1,5 asteeseen. Jopa elämäntapamuutoksiin ollaan valmiita, mutta toki mieluiten niin, että niitä tekee joku muu kuin minä itse. Ilmastonmuutoksen kärsijöiksi, ja jopa maksajiksi, joutuvat helposti ne, jotka aiheuttavat sitä vähiten. Vaikka kehittyvien maiden päästöt kasvavat vauhdilla, väkilukuun suhteutettuna öljyvaltiot ja länsimaat ovat pääosin suurimmat päästöjen aiheuttajat. Ainakin vielä. On kuitenkin aivan välttämätöntä, että tuhoisa ja luonnonvarojen uusiutumiskyvyn ylittävä elämäntapa ei sellaisenaan periydy köyhyydestä ulos pyrkivän 3,8 miljoonan ihmisen arjeksi. On päästävä eroon talouskasvun pakosta ja opittava jakamaan varallisuutta oikeudenmukaisemmin. Emme sentään voi ajatella, että köyhyydessä elävillä miljardeilla ihmisillä ei olisi oikeutta kohtuulliseen elintasoon, jos kerran meilläkin on. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ratkaistaan paitsi asumiseen, ruokaan, kuluttamiseen ja liikkumiseen liittyvissä kysymyksissä, myös taloudessa ja kansainvälisissä rahavirroissa. Viime vuosien Panaman papereiden ja muiden kansainvälisten veroraporttien perusteella on selvää, että sekä laillisella verosuunnittelulla että laittomalla verojen välttelyllä menetetään valtavasti resursseja, joilla voitaisiin tehdä järkeviä asioita ihmisten ja ympäristön hyväksi. Ruoan- ja energiantuotanto ja liikenne tulevat vaatimaan miljardeja, jotta tavoite ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi saavutetaan. Jos prosentti maailman rikkaimmista maksaisivat Oxfamin ehdottamaa 0,5 prosentin veroa, sillä rahoitettaisiin jo hyvän matkaa yhteisiä kustannuksia. Jos puolestaan Suomessa ilmastonmuutokseen varautuminen ja hiilineutraaliuden saavuttamisen kustannukset maksatetaan lähinnä kulutus- ja haittaveroina, jotka ovat tasaveroja, joutuu pienituloinen maksamaan suhteessa enemmän. Tarvitaan siis hiukan enemmän mielikuvitusta, jotta kaikilla on todellisuudessa mahdollisuus vaikuttaa elämäntavoillaan ja kulutusvalinnoillaan. Meidän kaikkien on oltava valmiita muutokseen, eikä vastuuta maapallon tulevaisuudesta voi ulkoistaa vain “niille muille”. On myös huolehdittava, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti niin maailman kuin Suomenkin rikkaiden ja köyhien välillä.