Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Puheenvuoro: Tutkimusrahoituksen kasvattaminen vaatii johtajuutta

Lähestyvien eduskuntavaalien alla käydään kiivasta keskustelua Suomen kilpailukyvyn turvaamisesta. Puolueet, etujärjestöt ja selvitykset korostavat koulutus-, tutkimus-, kehitys ja innovaatiorahoituksen (TKI) keskeistä roolia. TKI-rahoituksen kasvattaminen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta on saanut laajaa kannatusta. Tavoitetaso on kunnianhimoinen. Sen saavuttaminen vaatii uskottavaa suunnitelmaa ja vahvaa johtajuutta läpi innovaatiojärjestelmän. Syvä ymmärrys järjestelmän toimijoista ja vaikuttamisen mekanismeista on välttämätöntä. Suomen TKI-rahoituksen taso on noin 2,7 prosenttia BKT:sta. Tarvittava lisäinvestointi on vuositasolla lähes kolme miljardia euroa. Nykyosuuksin suurin osa, kaksi kolmasosaa, olisi tultava yrityksiltä ja loput julkisista TKI-menoista. Valtiovarainministeriön suhdanne-ennuste povaa yritysten TKI-investointien kasvavan niin, että vuoteen 2020 mennessä yritysten osuutta olisi kurottu noin neljäsosa. Julkiseen rahoitukseen on jo tehty pysyviä tasokorotuksia. Muutokset ovat oikean suuntaisia, mutta vielä riittämättömiä. Investointivajeen kuromisessa yritysten TKI-investointien kasvattaminen on keskeistä. On kolme mahdollisuutta. Niistä ensimmäinen on saada yritykset, jotka tekevät TKI-toimintaa, tekemään sitä enemmän. Toinen ratkaisu on saada yritykset, jotka eivät tee TKI-toimintaa, tutkimus- ja kehitystyön piiriin. Kolmas mahdollisuus on synnyttää uusia TKI:toimintaa harjoittavia yrityksiä. Viimeisen osalta kyse on edellytysten luonnista. Kasvuyritysten kansataloudellinen vaikutus voi olla pieni, mutta niillä on merkittävä kyky uudistaa ja kirittää teollisuutta. Yritysten tulokselliselle TKI-toiminnalle pitäisi olla riittävät edellytykset, kuten Ali-Yrkkö ym. (Etlan julkaisu 16.2.2017) ovat huomauttaneet. Aktiivinen ja uudistava TKI-toiminta hyödyttää myös muita. Julkisten toimijoiden osalta on arvioitava, minkälaista vaikuttavuutta eri toimijoiden työllä voidaan saavuttaa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten roolit innovaatiojärjestelmässä ovat hyvin erilaiset. Yliopistojen keskeinen tehtävä on kouluttaa ja luoda uutta ymmärrystä. Tutkimuslaitosten rooli on soveltaa tutkimusta käytäntöön kaupallisilla markkinoilla toimivien yritysten ja julkisorganisaatioiden kanssa. Yliopistolain muutokset ja odotukset tutkimustulosten kaupallistamisesta ovat lähentäneet tutkimuslaitoksia ja yliopistoja, vaikka perusluonteet eroavat toisistaan. Eroja tulisi vahvistaa päällekkäisten roolien sijaan. Rahoitusmekanismit ovat keino ohjata innovaatiojärjestelmää. Julkisessa rahoituksessa luottamus olemassa oleviin keinoihin, kuten yliopistojen, tutkimuslaitosten, Suomen Akatemian ja Business Finlandin perusrahoitukseen, on vähentynyt. Perustavanlaatuista ymmärrystä on painotettu soveltavan tutkimuksen kustannuksella. Hallitus on pyrkinyt luomaan järjestelmän sisälle uusia rahastoja ja keinoja, kuten nuorille tutkijoille suunnattu rahoitus ja valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja selvitystoiminta. On epäselvää, saavutetaanko mainituilla mekanismeilla sellaista vaikuttavuutta, jota ei saavutettaisi olemassa olevilla keinoilla. Vain rahoitusta lisäämällä yksitäiset toimijat eivät saa aikaan sellaista kasvua, jolla tavoitetaso saavutetaan. Pekka Pellinen Tekniikan Akateemisista (18.1.2017) on ehdottanut julkiselle sektorille selkeää poikkihallinnollista innovaatiolinjausta eri hallinnonalojen toiminnan koordinoimiseksi. Vaalien alla aihe nousee esille, koska nykyinen tutkimus- ja innovaationeuvostoon (TIN) perustuva koordinaatio ei toimi. TIN:lla olisi mahdollisuudet olla nykyistä merkittävämmässä roolissa TKI-johtajuuden suunnittelussa yhdessä sektoriministeriöiden kanssa. Se vaatii vahvan mandaatin, riittävät resurssit ja eri toimijoiden sitoutumisen. Neljän prosentin tavoitetaso tutkimusrahoituksessa on kunnianhimoinen. Kova tavoite vaatii uskottavan suunnitelman, vahvaa poliittista johtajuutta sekä yksityisen ja julkisen toiminnan yhteensovittamista. Rahoitusmekanismit ovat keino ohjata innovaatiojärjestelmää. Neljän prosentin tavoitetaso tutkimusrahoituksessa on kunnianhimoinen.