Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Leipäjonoista ei saa tulla ”uutta normaalia” – ne, jotka eivät pärjää, putoavat koko ajan syvempään kuiluun

Suomen jakautuminen täysin eriarvoisessa asemassa oleviin ihmisiin on lisääntynyt valtavaa vauhtia. Ne, jotka pärjäävät hyvin, pärjäävät todella hyvin. Mutta ne, jotka eivät pärjää, putoavat koko ajan syvempään kuiluun ja mahdollisuudet ihmisarvon tunteen säilyttämiseen ovat toisilla jo varsin pienet. Köyhyys on totta ja sen määrä vain kasvaa koko ajan. Esimerkiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on kritisoinut erityisesti Suomen työttömyysturvan tasoa jo vuoden 2012–2015 tilanteessa, josta taso on edelleen heikentynyt esimerkiksi hallituksen tekemien indeksijäädytysten kautta. Toimeentulon haasteet näkyvät ja yksi huolestuttavimpia ilmiöitä on eriarvoistuminen joka ikäluokassa. Vuonna 2016 lapsista runsaat 10 prosenttia, noin 100 000 lasta, asui tilastokeskuksen tietojen perusteella pienituloisissa kotitalouksissa. Silti lapsilisiä leikattiin myös vuonna 2017. Lasten kohdalla eriarvoisuutta lisää entisestään se, että toisella lapsella on oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, kun taas toisella ei. Päivähoidossa saa leikkiä, siellä saa lämpimän ruuan ja tarvitessaan myös tukea. Usein nimenomaan sen pienituloisen perheen lapsella tätä oikeutta ei ole. Lasten ja nuorten elämässä eriarvoisuus on myös merkkivaatteita, älypuhelimia ja kalliita harrastuksia, joihin kaikilla ei kerta kaikkiaan ole varaa. Näiden lisäksi eriarvoisuus näkyy erityisesti nuorilla mahdollisuuksissa koulutukseen. Toisen asteen maksuttomuus on olemassa vain osittain. Vaikka opetus ei maksa, maksavat opiskeluvälineet. Toisilla varaa ei ole. Se taas auttamattomasti johtaa koulutuksen puutteeseen ja tämän hetken työelämässä on työllistyminen käytännössä lähes mahdotonta ilman minkäänlaista koulutusta. Työn löytyminen parantaa aina mahdollisuuksia siihen, että on varaa. Ainakin välttämättömimpään. Vanhemmilla ikäpolvilla köyhyys näkyy erityisesti peruselämiseen tarvittavan rahan puutteena ja mahdollisuuksissa olla osallinen yhteiskunnassa. Monilla ei ole varaa mennä mihinkään, saati nauttia eläkepäivistään, kuten jotkut kertovat tekevänsä. Välillä on valittava, ostaako ruokaa vai hankkiiko elintärkeät lääkkeet. Tästäkin huolimatta hallitus päätti vielä korottaa paljon terveyskeskusten lääkäripalveluja tarvitsevien terveydenhuollon kustannuksia jopa sadoilla euroilla vuodessa. On totta, ettei kaikkien ihmisten asianlaita ole huonosti. Mutta sepä se. Toisilla on asiat hyvin, toisilla ei todellakaan. Tämän eriarvoistumisen kasvun pysäyttämiseksi hyvinvointiyhteiskunnallamme on vielä paljon tehtävää. Ei anneta leipäjonoista tulla ”uutta normaalia”, annetaan tulevaisuuden osaajille mahdollisuus kasvaa ja kouluttautua ja varmistetaan jokaiselle ikääntyvälle edes kohtuulliset eläkepäivät. Tehdään yhdessä töitä sellaisen yhteiskunnan eteen, jossa jokaisella on mahdollisuus tulevaisuuteen.