Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Porilaisen kuorolaulajan tie kohti Mozartin Requiemia: Ääni lähtee, epätoivo iskee ja päässä soiva musiikki herättää aamuneljältä

–Vihdoinkin mulla on elämässä jotain odotettavaa: kuolinmessu! Näin mustalla huumorilla ilmoitin läheisilleni, että laulaisin Porin filharmonisen kuoron riveissä Mozartin Requiem -sielunmessun. Olen laulanut toisessa kuorossa muutaman vuoden, mutten ole koskaan harjoitellut näin suurta kuoroteosta. Monelle Requiem on tuttu Amadeus -elokuvasta. Näin lapsena elokuvan monta kertaa. Siinä kuulin ensi kertaa pätkiä tästä vaikuttavasta messusta: mieskuoron dramaattisesti aloittaman Confutatis -osan. Epätoivo iski heti kuoroharjoitusten alussa. Laulettavia nuotteja on yli 70-sivuinen partituuri. En ehtinyt ensimmäisiin harjoituksiin. Toisissa tunsin saavani kiinni Kyrie -osan melodiasta vain paikoittain. Vieruskaverit vaikuttivat laulavan suoraan nuoteista, prima vista – tai vanhasta muistista. Tulin sairaaksi, enkä päässyt seuraaviinkaan harjoituksiin. Kurkunpääni tulehtui ja ääneni katosi. Istuin kuoroharjoituksissa kuunteluoppilaana, laulamatta nuottiakaan. Kuuntelin Requiemia yhä uudestaan ajaessani autossa keskellä lumisia maisemia. Yritin tapailla stemmaa kotona pianolla. Edistyin vaivoin ja hitaasti. Aloin epäillä, etten opi teosta. En ainakaan neljässä kuukaudessa, en ilman suuria ponnisteluita. Seuraava tunnustus hävettää. Tulin ajatelleeksi, etten varmaan ole ongelman kanssa yksin. Kaikkeen löytyy nykyään apu Youtubesta: auton osien vaihtoon, neulontaan, vieraisiin kieliin. Olen tavannut ammattimuusikon, joka kertoi oppineensa instrumenttinsa alkeet Youtube-videolta. Mozartin Requiem on hyvin tunnettu, paljon esitetty teos. Ehkä Youtubesta löytyisi harjoitteluopas kuorostemmoja varten, kainalosauvat sille, joka jäi pois liian monista kuoroharjoituksista? Toki löytyi. Sillä pääsin alkuun. Requeim on uskomattoman upea teos. Siihen uppoutuminen tuntuu muuttavan koko suhteeni musiikkiin. Radiosta kuuluu Michael Jacksonin Thriller . Ennen se olisi saanut jalan vipattamaan. Nyt huomaan tarkkailevani, kuinka ihmeen monta kertaa basso toistaa samat viisi nuottia. Kaikki musiikki tuntuu Mozartin rinnalla kalpenevan, menettävän merkityksensä. Kun kuuntelen Requiemin kaltaista suurenmoista sävellystä, se saattaa saada kylmät väreet kulkemaan selässäni tai kyyneleni valumaan. Saatan tuntea kohoavani autuuden tilaan: Musiikki nousee päähäni kuin samppanja. Kun harjoittelen Requiemia nuotti nuotilta, suhteeni teokseen on toisenlainen, syvempi: Siitä tulee pysyvästi osa minua. Se painuu varmaan lihasmuistiinkin. Teoksen harjoittelu vaatii niin paljon keskittymistä, ettei laulaessaan voi leijua haltioituneessa tilassa. Aivoni järjestävät päivällä opittua yöllä niin kovalla volyymillä, että herään. Kieltämättä toivon, ettei Requiem kaikesta huikeudestaan huolimatta enää kovin monena yönä ala soida päässäni neljältä. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja, joka laulaa Mozartin Requiemin Porin filharmonisen kuoron riveissä Pääsiäiskonsertissa Keski-Porin kirkossa 17.4.