Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Omaiset kielsivät elinsiirron kahdeksan kertaa viime vuonna – tahtoa kunnioitetaan, vaikka elimet voisivat säästää ihmishenkiä

Omaiset estivät kahdeksassa tapauksessa vainajan elinten luovutuksen viime vuonna. Tämä siitä huolimatta, että vuonna 2010 tehdyn lakimuutoksen mukaan vainajan oletetaan suostuvan elinluovutukseen, ellei hän ole sitä erikseen elinaikanaan kieltänyt. Omaisten tahdon kuulemiseen on useita syitä. –Omaisilla voi olla uskonnollinen tai kulttuurinen syy. Lääkärit ja terveydenhuoltohenkilökunta eivät halua lähteä loukkaamaan ihmisten kaikkein syvimpiä arvoja, kertoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki Lännen Medialle. Lain mukaan vainajalta voi ottaa elimet omaisten tahdon vastaisesti, mutta Myllymäen mielestä kaikkien kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun pyritään pääsemään muulla tavalla. Hän korostaa keskustelun tärkeyttä, koska ajatus lähiomaisen elimien ottamisesta voi olla vainajan omaisille järkyttävä tilanne. –Joskus omaiset suhtautuvat elinten luovutukseen aluksi kielteisesti, mutta ymmärtävät keskustelussa, että se on ollut vainajan oma tahto – varsinkin, jos vainajalla on ollut elintestamentti. Yllättäen kuolleet soveltuvat parhaiten elinsiirtoon Omaisten tahdon kyseenalaistaminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa myös oikeudenkäynteihin. Sillä voi olla vakavia seurauksia myös elinsiirrännäisen saaneillekin, Myllymäki kertoo. Hän arvioi, että uuden elimen saanut voi saada lehdistön kautta selville elimensä luovuttajan henkilöllisyyden, jos omaiset vievät asian oikeuteen tai julkisuuden tietoon. –Tällaisesta asiasta elimen saajalle voi tulla hirveä taakka. Emme halua tuottaa traumaa niille, jotka ovat saaneet siirrännäisen elimen. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvoksen Timo Keistisen mukaan nykyinen laki ei kaipaa muutosta. Hänkin korostaa keskustelun tärkeyttä omaisten kanssa. –Tilanteet, joissa omaiset ehdottomasti vastustat elinsiirtoa, ovat aika poikkeuksellisia, muistuttaa Keistinen. Hän kertoo, että monesti elinsiirtoon soveltuvat vainajat ovat nuoria, jotka ovat kuolleet yllättäen onnettomuudessa tai äkilliseen sairauteen, kuten aivoverenvuotoon. –Nopea ja traaginen tapaus lisää entisestään omaisten kanssa käytävän keskustelun tärkeyttä. Pitkäaikaissairaiden elimet eivät yleensä sovellu elinsiirtoihin, Keistinen sanoo. Myllymäen ja Keistisen mielestä epäselvyyksiltä usein vältyttäisiin, jos ihmiset ilmaisevat kantansa elintensä luovuttamisesta selkeästi jo elinaikanaan. Oman tahtonsa voi ilmoittaa esimerkiksi Omakanta-palveluun, pitämällä elinluovutuskorttia lompakossa tai kertomalla sen lähiomaisilleen. "Emme ala riidellä" Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) dosentti ja elinluovutuskoordinaattori Anna-Maria Koivusalo kertoo, että HUSissa vainajalta ei oteta elimiä vastoin omaisten tahtoa, vaikka vainaja olisi ilmaissut halunsa luovuttaa elimensä. –Emme ala riidellä, jos omaiset vastustavat luovutusta henkeen ja vereen. Siitä tulisi pahaa jälkeä, Koivusalo toteaa. Hänen mukaansa lakimuutos oletetusta suostumuksesta on lisännyt jonkin verran luovuttajien määrää. Elinluovuttajien määrissä on Koivusalon mukaan vuosittaista vaihtelua, joten selkeitä tulkintoja lain vaikutuksesta ei voi tehdä. Elinluovuttajia oli Suomessa viime vuonna 108. Yhdeltä luovuttajalta voi kuusi ihmistä saada uuden elimen. Elinluovutukseen tarvitaan huoltajan tai lähiomaisen lupa, jos lääkärin arvion mukaan henkilö ei ole pystynyt elinaikanaan iän, kehitystason tai sairauden takia muodostamaan selkeää toivetta asiasta. Ennen vuonna 2010 tehtyä lakimuutosta elinsiirtoon tarvittiin omaisten lupa, jos vainajalla ei ollut elinluovutuskorttia.