Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Eurajokeen kohdistuvien rasituksien määrä ei ole vähentymässä – "On uskallettava tehdä radikaaleja päätöksiä"

On hienoa nähdä, kuinka jokiluonto liikuttaa edelleen nykypäivänä ihmistä. Tästä on osoituksena muun muassa lauantaina Paneliassa järjestetty Eurajoesta vaelluskalajoki -tilaisuus, joka keräsi salin täyteen kuuntelijoita. Jokeen kohdistuu lukuisia uhkia ja riskejä myös tulevaisuudessa, joista menneinä tapahtumina tuoreessa muistissa on joulukuiset kalakuolemat. Tilaisuuden esitelmistä pystyi vetämään yhden kokoavan johtopäätöksen: jokeen kohdistuvien rasituksien määrä ei ole tulevaisuudessa vähentymässä. Ensimmäiset suuremmat rasitteet ovat odottamassa jo keväällä, kun lumien sulamisen yhteydessä odotetaan happamien sulfaattimaiden aiheuttavan vielä pahemman tilanteen jokivedelle kuin mitä joulukuussa nähtiin. Mikäli tähän ajankohtaan yhdistyy vielä runsaat kevätsateet, on jätevedenpuhdistamolla odotettavissa jälleen heikentyneitä puhdistustuloksia ja ohijuoksutuksia. Näinhän on aina käynyt runsaiden sateiden kohdalla. Ely-keskuksen Kari Ranta-aho totesi tilaisuudessa, että tavoitteena on saada Eurajoesta vaelluskalajoki ja siihen halutaan luonnostaan lisääntyvä taimenkanta. Tämä on vain yksi niistä osoituksista, että nyt on aika valita joen kohdalla tehtävät päätökset toisin. Jokialuetta tulee alkaa käsitellä kokonaisuutena. Sellaisena kohteena, joka saa alkunsa Pyhäjärvestä ja joka päättyy mereen, ja jossa on puhdas vesi koko joen matkalta eikä vain Kauttuan alueella. Tällä hetkellä joen keski- ja alaosaa kehitetään ja kunnostetaan vaelluskaloja varten omana kokonaisuutenaan. Tätä näkemystä tulisi laajentaa koskemaan koko jokialuetta ja samalla suunnitelmissa tulisi huomioida Eurakosken padon aiheuttamat haitat. Sulfaattimaiden tuomat ongelmat tulisi tiedostaa paremmin ja kehittää ympäristöä siten, että saisimme ehkäistyä paremmin tämänkaltaisia ongelmia. Ongelmat eivät vähene sillä, että joen yläosa perataan ja joesta saatetaan vesi vielä nopeammin pois. Perkauksen sijaan, jokialue tulisi kunnostaa luonnontilaisempaan suuntaan, jossa ympäristöön luotaisiin luontaisia tulva-alueita ja muodostettaisiin lisää koskipinta-alaa, esimerkiksi patojen purkamisen kautta. Tätä kautta alueelle saataisiin runsaasti lisää vaelluskalojen vaatimia kutualueita. Näiden haittojen lisäksi, jokea kuormittavat erinäiset jätevedet, heikentyneet puhdistustulokset runsaiden sateiden aikaan ja ohijuoksutukset. Viime kesänä nähtiin virtaamia, jotka olivat hädin tuskin puoltakaan kuutiota. Jo pelkästään tämä puoltaa täysin sitä asiaa, että joki on liian pieni ottamaan vastaan jätevesiä. Niinpä tulisikin olla itsestään selvää, että jätevesien purkuputkien sijainti vaihdetaan sellaiseen vesistöön, joka kestää oikeasti kuormituksen. Nyt on meidän jokemme kohdalla se hetki historiassa, kun oikeanlaisilla päätöksillä pystymme luomaan potentiaaliset lähtökohdat uudenlaiselle joen hyödyntämiselle. Voimme oikeasti saada alueelle houkuttelevan ympäristön, joka palvelee alueen asukkaita, mökkiläisiä, viljelijöitä, harrastajia ja ennen kaikkea kuntien imagoa. Mutta vain siten, että uskallamme tehdä radikaaleja päätöksiä ja mahdollistamme luonnolle paremmat puitteet korjata itse itseään.