Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Fame-teinimusikaalissa yhdistettiin ripaus sieltä, toinen täältä: Laulu- ja tanssinumerot toimivat, juoni ja näytteleminen jättivät toivomisen varaa

Teatteri Fame David de Silva, Jacques Lvy, Steve Margoshes. Suomennos Ilkka Talasranta. Ohjaus Lauri Ketonen. Koreografia Sonja Sorvola. Lauluvalmennus Paula Kuusisto ja Hannele Kari. Rauman poikasoittokunnan puhallin- ja lyömäsoitinsektion valmennus Anne Lehtomäki-Koskinen. The Stonewalls, kapellimestari Tommi Stenvall. Teatteri Fake, Rauma-sali, Rauma. Ensi-ilta 22.1.2019. Pieni pala ja hahmo Hairista , asennetta ja tyyppiä a la West Side Story ja nyppäys musikaalista Saturday Night Fever . Nuorennetaan väkeä vielä muutama vuosi ja niin saadaan kasaan iloinen ja reipas joukko taidelukiolaisia. Kirjallisuutta, näyttämötaidetta, klassista tanssia ja musiikkia opiskeleva joukko koostuu, tietysti, hyvinkin erilaisista nuorista. Mutta riittääkö se musikaalin juoneksi? Löyhässä juonessa ei ole sinällään mitään pahaa jos laulu, tanssi, replikointi ja näytteleminen sujuvat. Nyt ilmaan jää leijumaan tyhjiö, jonka täyttäminen ei näillä elkeillä onnistu. Kannanotot seksuaalisuuteen, sen poikkeavuuksiin, siirtolaisuuteen ja jopa luku- ja kirjoitustaidottomuuteen jäävät laulujen alle, varsinaisten mielipiteitten pimentoon. Kapinallinen oppilas, itseoppinut lahjakkuus Tyrone Jackson ( Hermanni Jakonen ) edustaa kaikilta osiltaan sen unelman toteutumista, joka vie vaikeuksien kautta voittoon ja nöyrtymiseen auktoriteetin edessä. Hyvä niin, mutta kasvattaako se suuren joukon oppimisenhalua taikka henkeä? Musikaali on amerikanmeininkiä, New Yorkista. Niillä leveysasteilla raikasi jo 1980-luvulla rap ja vääntyi breakdance, jotka rantautuivat Eurooppaan hieman jälkijunassa. Ehkä juuri tämän vuoksi Famesta muovautui nuorisomusikaalien sulatusuuni, josta löytyvät nuo kolmen vuosikymmenen eri elementit. Kun näyttämöllä on samanaikaisesti yli 30 henkeä, se vaatii jo pelkästään ohjaajalta paljon. Lauri Ketonen on liikutellut ennenkin isoja joukkoja ja tehnyt mallikasta yhteistyötä koreografian suunnittelijan kanssa. Olisi perin kohtuutonta nostaa näin suuresta ja innokkaasta näyttelijäjoukosta nimiä yli muiden, mutta Ida Kallioinen Serena Katzin roolissa vie kyllä voiton. Laulu- ja tanssinumerot ovat tasaisia ja hyvin harjoiteltuja. Ikuinen perisynti, repliikkien suomifilmiaksentti, vaivaa jälleen. Mistähän löytyisi aidon replikoinnin luontevuus? Jos haluaa nostaa jonkun erillisen kohtauksen ylitse muiden, se saattaisi olla herkullinen ja henkevä espanjalaistyyppinen Carmen -veto. Kun noinkin suurimuotoinen työ on tehty ja vaativa produktio saatu kokoon, niin kelvollinen ja toimiva juoni musikaalissa olisi nostanut sen yhdeksi alkuvuoden merkittävimmistä tapahtumista.