Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Marja Hiltusen uusi romaani vie eurajokelaiset keskelle sisällissodan melskeitä

Kirjat Marja Hiltunen: Vainio-Tanin Elsa. Atrain&Nord 2018. 315 s. ”Sinulla on samat vanhasuomalaiset arvot kuin minulla, olet kotoisin perinteikkäästä sukutalosta ja olet saanut erinomaisen kotikasvatuksen. Vielä kun sinut vielä puetaan kunnolla, häikäiset läsnäolijat vaikka minkä tason salissa.” (s. 24) Tällaisilla sanoilla evästetään eurajokelaisen Marja Hiltusen (s. 1967) uusimman romaanin päähenkilöä ja minäkertojaa, laitilalaisen Vainio-Tanin maatilan 17-vuotiasta Elsa-tyttöä. Vainio-Tanin Elsa on jatkoa kirjailijan historialliselle romaanisarjalle, joka kertoo Eurajoen ja Laitilan talonpojista 1800- ja 1900-luvuilla. Uutuusromaani on sarjan viides osa. Romaanin alussa Elsaa yritetään naittaa väkisin naapuritalon koppavalle Juhani-isännälle. Elsa kuitenkin kieltäytyy kunniasta ja lähtee sen sijaan lapsenpiiaksi Juuselan taloon Eurajoelle. Sammaliston kylässä viivytäänkin koko loppuromaani. Eurajoella Elsa joutuu tekemisiin vieraiden miesten kanssa, joista yksi erottuu edukseen: huomattavasti Elsaa vanhempi leskimies Tuomas Juuruskorpi alkaa piirittää talontytärtä ympäristöltä salaa. Romanttiset tunteet ja pohjavirrat vellovat romaanin läpi. Renkimiehen ja piikatytön rakkaustarina ei ensin meinaa leimahtaa ollenkaan. ”Tuomas tarttui hartioihini ja pakotti minut itseään vasten. Mies tuoksui hevoselle, heinälle ja työlle. Hän oli vahva, turvallinen ja viisas, ja olisin voinut langeta hänen syliinsä ikinä siitä nousematta. Tiesin sillä hetkellä lähteneeni niin heikoille jäille, että minua ei varmasti pystyisi pelastamaan edes Isä Jumala taivaassa.” (s. 77) Rakkausromaanin taustana ovat vuosien 1917–1918 epävakaat ajat. Eurajokelaiset seuraavat maailmansodan tapahtumia ja Helsingin epävakaita oloja niin intensiivisesti, että unohtavat keskinäiset riitansa. Sitten itse Eetu Salin käy rohkaisemassa Eurajoen ja Irjanteen työläisiä järjestäytymään työväenyhdistyksiksi. Hiltusen fiktiivinen-Salin ei kannusta väkivaltaan vaan muutokseen. Eurajokelaiset ovat tyrmistyneitä nimismiehensä ja maalaispoliisien väkivaltaisista otteista, ja työläisten mielet ovat siksi auki vallankumouksellisille aatteille. Työväentalolle eksynyt Elsakin kuuntelee Salinin agitaatiota ja työläisten voimakkaita reaktioita korvat höröllä – ja kauhusta kankeana. Kun Suomi i tsenäistyy, tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin vauhdilla. Venäjän onnistunut vallanvaihto kannustaa myös suomalaisia sosialisteja aseelliseen yhteenottoon valtaapitävien kanssa. Tuomaskin liittyy punakaartiin ja joutuu vielä pikkupäälliköksi. Vallantunnossaan punakaartilaiset häpäisevät Eurajoen kirkkoherran ja kiusaavat talollisia. Noormarkun rintaman romahdus saa työläiskaartit kauhun valtaan. Etelään tähtäävä joukkopako pysähtyy Lahteen Fellmanin pellolle, johon syntyy kammottava vankileiri. Henkilöitä Hiltusen maalaiskuvauksessa vilisee paljon. Juuseloilla ramppaa porukkaa vanhan ajan tyyliin päivittäin, ja lukuisissa vuoropuheluissa ruoditaan kuulumisia, politiikkaa, ajankohtaisia kyläjuoruja jne. Sisällissota sotkee tämän kuvion tyystin. Kun Eurajoellakin jaetaan pikaoikeuksia teloituksineen, Sammaliston kylän toverillinen seuraelämä on muisto vain. Hiltusen romaanihenkilöissä on laskelmoivia aikuisia, jotka osaavat summata elämänpäätösten plussat ja miinukset oikein, sekä ajopuita, jotka kulkevat kohtalonvirtojen mukana jopa tuhoonsa asti. Monet Eurajoen työläiskaartilaisista katoavat kotiseutunsa kirjoista kuin poispyyhkäistyinä. Kenties se on vuoden 1918 sodan kammottavin piirre: ihmisen ja hänen perheensä täydellinen poispyyhkiminen. Miljöökuvaus on Hiltusen vahvuus. Vuosisadan takainen maalaisepookki syntyy uskottavana oivan kuvittelijan mielessä ja kirjoituksessa. Sammaliston kylä Eurajoella on keksitty paikannimi, samoin Juuselan talo. Useita romanttisia romaaneja kirjoittanut Hiltunen taitaa hyvin myös lukuromaanin sommittelun. Lopputulema on jännittävä ja kiintoisa. Tämäkin romaani jää selvästi odottamaan jatko-osaa. Maanostolaki on romaanin avainsana. Tuomas odottaa sitä vesi kielellä, jotta voisi perustaa perheen Elsansa kanssa omalle maalle. Rahattomana nämä ideat meinaavat kuitenkin jäädä haaveiksi. Vainio-Tanin Elsan yllätysloppu sopii tällaiseen eloonjäämistarinaan kuin nenä päähän.