Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Graavia säynävää, paistettua norssia ja särkeä öljyssä – pelastetaan maailma roskakala kerrallaan, mutta ensin niitä pitää saada kaupan hyllylle

Tein hiljattain vanhan kansan kalaherkkua, graavattua säynävää. Kerta oli ensimmäinen, sillä pidin säynävää, eli säynettä, pitkään kelvottomana roskakalana. Sen makua en epäillyt, vaan särkikaloille tyypillistä ruotoisuutta. Lopputulos löi minut ällikällä. Se maistui mielestäni aivan graavilta siialta. Kun säynävän fileoi ja siitä poisti kylkiruodot, loput ruodot pehmenivät suolauksen aikana niin, ettei niitä edes huomannut. Muutama kuukausi sitten testasin uunissa pitkään kypsytettyä särkeä. Rypsiöljyssä haudutettu särki peittosi maultaan tonnikalan sata-nolla. Vähän liian suolaista siitä tosin tuli, mutta siitä ei ole syyttäminen särkeä vaan kokkia. Niin ikään roskakalana pidetty norssi, eli kuore, on yksi suosikkikaloistani jo pitkään. Se maistuu niin paistettuna kuin savustettunakin. Kaupan kalatiskiltä ei särkeä, säynävää tai norssia saa. Syyksi sanotaan, ettei sellainen kala kirjolohifileeseen tottuneille suomalaisille kelpaa. Mistäköhän se muka tiedetään? En minä ole ainakaan ikinä nähnyt, että "roskakaloja" olisi kaupan kalatiskillä ollut edes tarjolla. Paha on ostaa sellaista, mitä ei ole myytävänä. Ehkä suomalaisten kalansyöntitottumukset on selvitetty niin kauan sitten, etten minä voi sitä tietää tai muistaa. Ajat kuitenkin muuttuvat. Tuskinpa kuivatut kotisirkat tai jauhomadotkaan olisivat kymmenen vuotta sitten käyneet kaupaksi, mutta nyt käyvät. Ympäristön kannalta kotimaiset särkikalat, pienet ahvenet ja norssit olivat ehkä kestävin proteiinin lähde, mitä kuvitella saattaa. Niiden kannat ovat suurimmassa osassa Suomen järvistä ylisuuria, mikä heikentää järvien tilaa. Niiden kalastaminen ihmisten ruuaksi olisi siis oikea ympäristöteko. Vaikka suomalaiset eivät olisikaan valmiita ostamaan vähempiarvoisina pidettyjä kaloja sellaisenaan, voisi niillä olla kysyntää jalosteina. Esimerkiksi Pyhäjärven särkiä ja pikkuahvenia hyödynnetään jo kalapihvien raaka-aineena, mutta työtä riittää tehtäväksi. Yksi pohtimisen arvoinen tuote voisi olla kalajauhon valmistaminen ihmisruuaksi. Ostavathan ympäristötietoiset kuluttajat hyönteisjauhoakin.