Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Harrastan kulttuurista omimista – sulkapäähineet päässä tanssimme sadetanssia

Lempiharrastukseni on kulttuurinen omiminen. Se alkoi jo lapsena. Meillä oli hurjat leikit: Tarzania puiden latvoissa ja intiaanileikkejä korkeilla kallioilla. Päähämme pistimme tietysti sulkapäähineet, kun tanssimme sadetanssia. Kulttuurinen omiminen jatkui teini-iässä, jolloin rockabilly kolahti kunnolla. 1980-luvulla tummanruskean mokkatakkini selkään oli liimattu Etelävaltioiden lippu. Se oli minusta tosi hienon näköinen. Rockabillyn jälkeen tuli reggae. Rastahiuksia en itselleni hankkinut, mutta päähäni vedin virkkaamani punakeltavihreän pipon. Intia puolestaan on mehevä henkisen ja ruumiillisen inspiraation lähde. Jooga on paras tapa pitää keho ja mieli tasapainossa. Ruokapöydässämme höyryävät säännöllisesti curryruoat juustokuminalla ja chilillä höystettynä. Miehekseni olen ominut kanadalaissyntyisen kaverin. Tässä on vain pieni osa kaikesta siitä kulttuurisesta omimisesta, jota harrastan päivittäin. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi alkuperäiskulttuureja, oikeastaan päinvastoin. On aivan upeaa, jos sellaisia jossain päin maailmaa vielä pääsee näkemään. Tarkoitan sitä, että nykypäivän kansainvälisessä maailmassa on melko mahdotonta elää jonkinlaisessa eristetyssä yhden alkuperäisen kulttuurin maailmassa. En sellaista haluaisikaan. Sellainen tuntuisi tosi ankealta. Suomessa elää alkuperäiskansa saamelaiset. Mielestäni olisi hienoa, jos he saisivat maassamme vähintään yhtä hyvän aseman kuin maan toinen vähemmistö: suomenruotsalaiset. Saamelaisten asema ei siitä kuitenkaan parane yhtään, jos esimerkiksi saamenpukujen käyttö sallittaisiin vain saamelaisille. Samaa voi sanoa suomalaisista kansallispuvuista. En näe mitään syytä loukkaantua, jos esimerkiksi afrikkalainen pukeutuisi suomalaiseen kansallispukuun. Olisin päinvastoin ylpeä, jos hän kelpuuttaisi sen asukseen. Tiukkapipoisimmat kokevat, että kansallispuvuissa saa patsastella vain joissain arvokkaissa tilaisuuksissa. Kansallispukujen harrastaja Mari Varonen on sitä mieltä, että kansallispuvuilla voi olla tulevaisuutta, jos ihmiset antavat mahdollisuuden pukujen uudenlaiselle käytölle. Niitä ovat esimerkiksi sekakäyttö, tuunaus ja puvun käyttömahdollisuuksien höllentäminen.