Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Brexit on hautunut käytännössä koko Britannian EU-jäsenyyden ajan – taustalla pelko vaikutusvallan heikkenemisestä Euroopassa

Britannian ja EU:n pitkään hiertänyt suhde on monen tekijän summa. Mukana on niin sisäpolitiikkaa vaalilupauksineen kuin pelkoa entisen suurvallan painoarvon hiipumisesta yhdeksi eurooppalaisvaltioksi muiden joukossa. –Viime vuosina eripuraa ovat aiheuttaneet kolme keskeistä kysymystä: poliittisen unionin syventyminen, euroalueen korostuminen ja muuttoliike, analysoi Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela ulkopoliittisesta instituutista. Käänteentekevää oli EU:n kävely veto-oikeuden yli Britannian halu pysyä syvimpien EU:n integraatiohankkeiden ulkopuolella on Jokelan mukaan ollut nähtävissä oikeastaan koko EU-ajan. Konkreettisimmin tämä näkyy maan jättäytymisenä niin Schengen- kuin euroalueenkin ulkopuolelle. Suhteiden heikkenemisestä alkoi 2010-luvulla näkyä lisää merkkejä varsinkin eurokriisin ja muiden unionia ravistelleiden kriisien aikana. –Britannia kantoi huolta euroalueesta, mutta ei osoittanut halua vastuunkantoon varsinkaan taloudellisella puolella, Jokela muistelee. Kun EU:n poliittinen energia oli keskittynyt eurokriisiin, oli Britannia enemmän tai vähemmän sivuroolissa. Se herätti Jokelan mukaan huolta maan painoarvon laskusta Euroopassa. Erityisen merkittävää oli euroalueen uudistamista koskeva erimielisyys. Britannia käytti talous- ja rahaliiton lujittamista koskevan sopimuksen kaatamiseksi veto-oikeuttaan, mutta myöhemmin EU käytännössä käveli sen yli. –Tätä on pidetty merkittävänä asiana ja jopa käänteenä maan EU-suhteessa. Puolueen sitomiseksi annettu vaalilupaus johti kansanäänestykseen Sisäpolitiikassa aiempaa voimakkaampi EU-kriittinen aalto nousi konservatiivipuolueen ja sen johtaja David Cameronin noustua valtaan vuonna 2010. Jokelan mukaan EU-kriittiset äänet olivat voimistuneet puolueen sisällä jo aiemmin. Vaalivoiton jälkeen niihin oli kuitenkin pakko alkaa vastata. –Cameron lupasi jo oppositiojohtajana järjestää kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta (Euroopan uinionin uusi perussopimus). Hän ei kuitenkaan voinut lunastaa vaalilupaustaan, koska sopimus oli ehditty jo ratifioida. Vuoden 2015 vaaleissa pääministeriasemansa uudistaneen Cameronin oli sen sijaan toteutettava vaalilupauksensa EU-jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä. –Moni on tulkinnut, että hän yritti hallita lupauksellaan puolueen sisäistä kuohuntaa ja antoi periksi puolueensa eurokriittisille voimille puolueen yhtenäisyyden vuoksi. Maahanmuuttokysymys oli tärkeä tekijä Ennen kansanäänestystä käytiin neuvottelut Britannian EU-jäsenyyden uusista ehdoista. Samaan aikaan Eurooppaan vyöryi turvapaikanhakijoiden aalto. Britanniassa keskeiseksi nousi kuitenkin EU:n sisäinen muuttoliike, joka oli kiihtynyt unionin itälaajentumisen jälkeen. –EU-suhteen uudelleenneuvotteluissa ehkä keskeisin ja vaikein kysymys oli juuri vapaa liikkuvuus ja sen rajoittaminen, johon Britannia ei saanut neuvoteltua suuria muutoksia, Jokela tiivistää. Sopimusneuvotteluja seuranneessa kansanäänestyksessä kansa valitsi EU-eron eli brexitin, jonka seurauksena Cameron erosi ja hänen tilalleen pääministeriksi nousi Theresa May . Tästä käynnistyi konkreettinen ja monella tapaa tiistai-iltaan kulminoitunut eroprosessi. Taustalla myös historiallisia haikailuja Jokela arvioi, että sisäpolitiikassa EU-kriittisyyden kasvun taustalla on ollut erityisesti huoli unionin poliittisesta tiivistymisestä. Britanniassa liittovaltiokehitystä vierastetaan laajasti, ja sen nähdään heikentävän maan vaikutusvaltaa ja itsenäisyyttä. Tässä oma merkityksensä saattaa olla myös suurvaltahistorialla ja entisellä imperiumilla. –Konservatiivipuolueen sisältä löytyy varmasti Britannian suurvalta-asemaa ja maan historiaa korostavaa näkökulmaa. Kovimpien brexitin kannattajien joukossa voi olla vaikeutta sopeutua nykytilanteeseen, yhdeksi isoksi EU:n jäsenvaltioksi, Juha Jokela arvioi. Tästä ei hänen mukaansa kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä brittiyhteiskunnan ja kansalaisten ajatusmaailmasta laajemmin. –Uskon, että kansanäänestyksessä vaikuttivat enemmän arkiset, kansalaisia lähellä olevat asiat, kuten talous, julkiset palvelut ja elinympäristön muutokset. Kansalaisten tyytymättömyys purkautui EU-kriittisyytenä, mikä on osittain ristiriitaista: Jokela huomauttaa, että nämä asiat ovat pitkälti kansallisessa määräysvallassa.