Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

On potentiaalien hukkaan heittämistä, jos työnantajat kompastuvat hakijan etnisyyteen – Eikö jo tällä vuosituhannella olisi jo aika arvostaa jokaisen osaamista?

Yhteiskuntatieteiden tohtori Eeva-Leena Vaahtio väitti mielipidekirjoituksessaan (SK 27.12.2018), että romanien syrjintä olisi luultua vähäisempää työelämässä. On vähintäänkin edesvastuutonta ja tutkitun tiedon vähättelyä jättää huomioimatta kaikki ne selvitykset ja käytännön kokemukset, jotka osoittavat, että romaneiden syrjintä rekrytoinneissa ei ole satua vaan arkista totta. On aika astua norsunluutornista alas. Kaikki eivät ole yhdenvertaisessa asemassa Suomessa myöskään työllistymisessä. Diak hallinnoi kahta isoa valtakunnallista ESR-romanihanketta vuosina 2016–2018. Hankkeiden Nevo tiija ja Tsetanes naal yksi tavoitteista oli vahva työelämäosallisuuden lisääminen ja sitä edistettiin muun muassa #Työnimi-kampanjalla, johon Vaahtio mielipiteessään viittaa. Romaneiden kouluttautumisen ja työelämän haasteista on olemassa luotettavia ja relevantteja tutkimuksia, joihin hankkeet ja Työnimi-kampanja nojasivat. Ne löytyvät www.työnimi.fi- kampanjasivulta. Selvitysten ja tutkimusten tuloksista nousee esille työelämän yhdenvertaisuuden haasteet jo TET-harjoittelupaikkojen saamisessa romanitaustaisille koululaisille. Haasteet jatkuvat työssäoppimispaikkojen saamisissa, jonka lopullisesti naulaa varsinaisten työpaikkojen haastatteluihin pääsemisen vaikeus. Virallisten selvitysten ja hankkeiden pitämä meteli ei riittänyt nostamaan romanien kokemaa yhdenvertaisuuden ongelmaa työelämässä esiin ennen kuin neljä tunnettua julkisuuden henkilöä nostivat sen lähes kaikkien huulille. Miksi? Työnimi-kampanja ei ollut tutkimus, emmekä sitä sellaiseksi ole esittäneetkään, vaikka Vaahtio niin erehtyi luulemaan. Tavoitteemme ei myöskään ollut osoittaa työnantajia rasisteiksi, vaan kiinnittää huomiota työelämän rekrytointikäytäntöihin ja ravistella meidän jokaisen ennakkoluuloja. Olisi valehtelua, jos sanoisimme, etteikö rekrytointikäytänteissä esiintyisi myös rasismia. Esiintyy. Työnimi-kampanjalla osuimme naulan kantaan ja yhteiskunnalliseen murrokseen. Suomen kaksi suurinta kaupunkia päättivät muuttaa rekrytointikäytäntöjään kohti yhdenvertaisempaa Suomea anonyymilla rekrytoinnilla. Toivottavasti anonyymisyys työnhaussa on vain väliaskel, sillä se ei ole vastaus itse ongelmaan. Anonyymisyys jopa vahvistaa sen, ettei hakijan osaaminen ei ole riittävä peruste, koska osaamisen takana oleva ihminen pitää piilottaa. Etnisyyteen ja muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä työsyrjintä on Suomessa laitonta ja silti sitä todennetusti tapahtuu. Yhden kampanjakasvomme sanoin voikin todeta: sen lisäksi että syrjintä on laitonta, onhan se tyhmää. Mitä potentiaalien hukkaan heittämistä, jos työnantajat kompastuvat hakijan etnisyyteen. Eikö jo tällä vuosituhannella olisi jo aika arvostaa jokaisen osaamista ja hyödyntää kulttuureista nousevat hyveet työelämän ja organisaation eduksi. Maailma ei ole vielä valmis.