Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Uusia alkuja tapahtuu joka sekunti – tässä muutama esimerkki

Syön väärin ja juon liikaa. Poltan, syön nikotiinipurkkaa ja otan nuuskan aina kun joku tarjoaa. Öisin nukun huonosti ja päivisin hamstraan liikaa töitä. Kostan huonot tapani harrastamalla liikuntaa kehonräjäytystekniikalla, eli liikun aivan liian kovaa aivan liian harvoin. Kuten joka vuosi, tai oikeastaan monta kertaa vuodessa, päätin kurkistaa elämäntapojeni sisään. En luvannut itselleni mitään, en päättänyt mitään. En edes selitellyt. Tarkistelin vaan omia juttujani yssisseni. Ymmärtääkseni yskän. Puuseppäkollegani Jari laittoi mulle viestin. Häneltä neljä kuukautta sitten tilaamani levyt ovat pian kaksi kuukautta myöhässä ja omat hommani alkavat tämän vuoksi vuotaa. Olen pitänyt Jaria supermiehenä. Hän on syöpynyt mieleeni rauhallisen yrittämisen ammattitaitoisena ruumiillistumana. Tällä kertaa miehen viesti ei koskenut duuneja. Hän avautui ja kertoi miten elämä on ollut jotenkin tosi vaikeaa ja kamalaa jo pitkän aikaa ja hommat on siksi venyneet. Että on stressiä ja huolia ja kaikki jää viimetinkaan. Kymmenen vuotta yhtä Suomen hienointa ja kattavinta muotiliikettä Hesassa pyörittänyt Pauliina ilmoitti, että lopettaa liiketoimintansa ja hakee töitä. Naisen kirje asiakkailleen oli rehellinen, rohkea ja suora. Hän kertoi bisneksensä ongelmista saavutustensa ohella, mutta ilman hehkutusta. Kirjeen lopussa hän totesi, että pään seinään hakkamisen aika ohi ja odottaa jännityksellä mitä uutta eteen tupsahtaa. Myös Sami kertoi omista uudenvuoden lupauksistaan. Hän aikoo upshiftata, sanoa enemmän kyllä ja kuunnella vähemmän itseään. Erään toisen suunnitelmat naurattivat myös. Hänen ihmissuhteensa ovat kuulemma nyt niin hyvässä kunnossa, että tänä vuonna on aika keskittyä uraan ja rahaan. Lähes kaikki mitä nykyään teemme, teemme väärin. Nukumme väärin, syömme väärin ja liikumme väärin. Lapsiakaan emme osaa enää tehdä. Mitä jos antaisimme itsellemme vähän armoa. Mitä jos antaisimme toisille vähän armoa. Mitä jos itse hyväksyisin ainakin osan vioistani omikseni ja häiriintyneen tapani elää omaksi tavakseni elää. En aina soimaisi itseäni, vaan hyväksyisin virheet ja kuuntelisin. Uusia alkuja tapahtuu joka sekunti. Siihen ei tarvita uutta vuotta, ei lupausta, ei edes päätöstä. Siihen tarvitaan ymmärtäväinen ja lempeä katse peiliin. Onnistunut kurkistus omaan päähän. Sen jälkeen kyllä huomaa, onko syytä olla huolissaan vai ei.