Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Maalauksia metsästä, johon katsoja voisi kadota

Kuvataide Watercolours. Caroline Ward-Raatikainen. P-galleria, 20. tammikuuta saakka. P-gallerian taidevuoden avaavan näyttelyn pääosassa on hiljainen metsä. Galleriaan asetellut kolmetoista teosta hyödyntävät vesiväritekniikan lisäksi hiekkaa. Samankaltaisten koivikkokuvausten harmonia rikkoutuu ainoastaan ripustuksensa mahdottomuudelle alistuneen työn kohdalla: Ovensuussa salin murenevaan seinään nojaava teos on kuin talvimyrskylle periksi antanut puunrunko — sijoiltaan siistissä kokonaisuudessa. Caroline Ward-Raatikaisen viime vuosina syntyneet teokset erottavat toisistaan vaihtuvat vuodenajat ja maalauspintojen koko. Keväisissä kuvissa vehreys puskee koivikosta kaikkialle, talvimaisemassa tiheä puusto antaa tilaa metsän muiden elementtien tarkasteluun. Väreinä vuorottelevat valkoinen, harmaanruskea ja vihreä, mutta maisemaltaan ne ovat samasta puusta.   Mikä saa maalaamaan saman aiheen uudelleen ja uudelleen? Kuvitelmissani toistuva palaaminen metsään yhdistyy ajatukseen nautinnollisesta prosessista: tarpeesta askeltaa samaa polkua yhä uudestaan pannakseen merkille sen maastoon hienosti piirtyvät muutokset. Ward-Raatikaisen näyttelytiedotteessa taidetta on sanallistettu laveasti, mutta selitys näyttelykokonaisuuden toisteiselle maisemalle on yksinkertainen. Kyseessä on taiteilijan ateljeen takainen ulkotila ja hakeutuminen sen houkutuksen piiriin, metsän rauhoittava voiman pariin. Taiteenlajina vetisen värin käytön ymmärtäisi vaativan ohikiitävän hetken hallintaa. Täysin suunnittelemattomia Ward-Raatikaisen siveltimenvedot eivät myöskään vaikuttaisi olevan—tarkkanäköinen katse paljastaa puiden takaa luonnosviivojen paperiin painaman aavistuksenomaisen rihmaston. Impulsiivisen ilmaisun sijaan teoksissa tiivistyy hitaasti tihentyvän ajan merkitys. Suomalaisittain arkisen näkymän kohotukseen on vaadittu kaukaa tulevan tapa värittää näkemänsä. Ajallisuuden tematiikka heijastuu myös katsojan kokemusta pohtiessani. Kuvankauniisiin metsämaisemiin voisi kadota määrittämättömiksi ajoiksi.