Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Epätodennäköinen trio ajautui yhteen. Iida Nikitinin, Meri Pauniahon ja Sirpa Ojalan teokset pyristelevät eroon naiiviudesta

Kuvataide Jury: Iida Nikitin, Sirpa Ojala, Meri Pauniaho 22.1. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti–su kello 11–18. Poriginal-gallerian uuden vuoden näyttelyohjelmiston on koonnut jury, jossa alueellisen taiteilijakentän näkemyksiä edustivat kuvataiteilijat Iida Nikitin (s. 1984) Porista, Meri Pauniaho (s. 1972) Raumalta ja Sirpa Ojala (s. 1960) Pomarkusta. Tehtävä on sikäli antoisa, että valtakunnallisesti arvostettuun galleriaan tulee kymmeniä tasokkaita hakemuksia ja tavan mukaan vallankäyttäjät palkitaan vaivannäöstään vuoden avausnäyttelyllä. Jo aulassa kolmikko paljastaa taiteensa erilaiset temperamentit. Ojalan teoksessa kalmankalpeat puut seisovat pimeydessä. Nikitinin metsässä lojuu jotakin rujoa, kenties vihreän karhun pää. Pauniahon maisemassa kasvit kasvavat sievässä järjestyksessä, taivaan sävyjä toistaen. Teoksia yhdistää kimurantti suhde naiviin ilmaisuun. Nikitinin maalaukset hakevat pidäkkeetöntä alkukantaisuutta. Ne viuhtovat villisti huonomaalauksen suuntaan. Alakerran kellertävä kolmikko ylistää psykedeelistä kirkkautta, mutta yläkerrassa meno tempoilee alakuloisemmin. Naivistinakin tunnettu Ojala esittää metsäaiheisen kokonaisuuden, joka pyrkii lähestymään puita olentoina. Katse on suora, eli suurikin puu kohdataan ihmisen silmän korkeudelta. Posthumanistinen tieteellinen ja taiteellinen pohdiskelu purkaa luonnon ja kulttuurin vastakkainasettelua. Kuvataiteessa on tutkittu tasa-arvoisia tapoja kuvata luontoa, klassikkona mainittakoon vaikkapa Eija-Liisa Ahtilan (s. 1959) kuusivideo Vaakasuora vuodelta 2011. Ojalan teokset ottavat vaikutteensa perinteisestä muotokuvamaalauksesta. Se tuo metsäsuhteeseen jännää hankausta. Puut eivät näyttäydy juurevina, elämää virtaavina organismeina, saati romantisoituina kaunottarina. Sen sijaan vastassa on vaikeasti lähestyttävä runko, kuin varautuneesti poseeraava kunnanjohtaja virallisessa muotokuvassaan.   Pauniahon teoksissa esiintyy ilmeikkäitä pandoja. Ne tuovat vedoksiin vekkulia sarjakuvallista kerrontaa, joka ei kuitenkaan näytä mitenkään välttämättömältä. Pvc-levyille kaiverrettu kohopainografiikka ja Pauniahon syksyinen väripaletti taipuvat erityisen hienosti retrohenkisten tilojen, kuosien ja pintojen kuvaamiseen. Toteutuksen varmuus antaakin aihetta potkia teoksia kohti suurempia haasteita: Pois turha satuilu, lisää kokoa laatoille ja arkkitehtonisia näkymiä tilalle!