Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

21-vuotias Isla Vestu on ikäihmisten apu ja tuki – persoonallinen ulkonäkö tuntuu olevan ongelma ainoastaan ulkopuolisille

Porilaisen Isla Vestun , 21, mustat talvisaappaat tuntevat tiensä Diakonialaitoksen sokkeloisessa pihapiirissä. Pörröisen takin soljet kilahtelevat askeleiden tahdissa. Vestun kaverit, eli ikäihmiset, joita asuu muun muassa Diakonialaitoksen yksiköissä, ovat kohta jo vuoden päivät nauttineet nuoren ja reippaan apulaisensa seurasta. Vestu toimii ikäihmisten apuna ja seuralaisena, auttaa henkisenä ja fyysisenä tukena ruokailussa, työntää pyörätuolia, lukee kirjaa tai pistäytyy juttelemassa kaikkien juttukaveria kaipaavien luona. – Maaliskuuhun saakka saan olla täällä palkkatuella, mutta sitten pitäisi keksiä jotakin uutta. Olen voinut tässä töiden ohessa suorittaa osia avustajan tutkinnosta ja haluaisin keväällä mennä johonkin kouluun jatkamaan. Olen miettinyt, että ehkä sosionomiksi tai kauneusalalle, mutta joka tapauksessa jotakin tällaista hyvinvointiin ja terveyteen liittyvää haluaisin tehdä. En mitään toimistotöitä voisi ikinä kuvitella, että istuisin yksinäni jossakin kopperossa. Kyllä ihmisten kanssa oleminen on se mun juttu. Peruskoulun jälkeen Vestu kouluttautui ammattikoulussa maalariksi. Hän oli ujo ja hiljainen. Kulunut aika ikäihmisten kanssa on näyttänyt hänelle kokonaan uusia puolia. – Muutkin, kuin vain minä itse, ovat huomanneet, että musta on tullut enemmän ulospäin suuntautunut ja avoin. Kyllähän se tuttu ujous sieltä välillä puskee, mutta se ei enää tule niin pintaan. Nyt pystyn jo juttelemaan melkein kenelle vain. Se on hieno asia huomata itsessään. Ei siinä ole mitään pelottavaa tai pahaa jutella ihmisten kanssa. Ehkä olen vähän kasvanut ihmisenä. Ensiksi kaikki asiakkaatkin olivat minulle tuntemattomia, mutta tässä työssä oli vaan rohkeasti mentävä koputtamaan ovelle ja sisälle toisen kotiin. – Totta kai sitä ajatteli aluksi, että apua en mää pysty, että mitä minä edes sanon. Mutta sitä jotenkin hoksasi, että eihän sitä tarvitse sanoa mitään ihmeellistä. Ei minua enää jännitä mikään sosiaalinen kanssakäyminen. Kyllähän sitä nyt puhumista aina keksii, vaikka säästä voi jutella. Ikäihmiset ovat Vestun mieltä hyväksyviä, arvostavia, fiksuja ja filmaattisia. Sosionominakin Vestu haluaisi erikoistua juuri ikäihmisiin ja olla töissä vanhusten kanssa. Jopa haastavatkin persoonat, kuten muistisairaat, eivät hänen mielestään ole koettelevia, koska eihän sairaudelle kukaan mitään voi. Vestun ratkaisu hankaliin tilainteisiin on hymy. Ja rauhallisuus. – Kaikki me ollaan ihmisiä ja joskus jokaisella on huono päivä. Se on osa tätä työtä. Ja jos joku kysyy kymmenettä kertaa, että niin minne me nyt oltiinkaan menossa, niin minua ei sellainen vaivaa ollenkaan. En ole muutenkaan sellaista helposti hermostuvaa sorttia. Sitten vaan toistan sen saman vaikka tuhat kertaa, ei se haittaa. Kyllä saa kysyä. Ikäihmisillä on kuitenkin sellaista tietämystä ja jotenkin sellaista älyä myös itseään kohtaan. En osaa sitä paremmin selittää, minusta vanhukset on vaan kauhean fiksuja. Mustat, vahvat kissansilmärajaukset kehystävät sinisiä silmiä. Monet ikäihmiset ovat myös kiinnittäneet huomiota persoonallisen näköiseen ystäväänsä. Mutta hyvällä tavalla. Mummot ja papat saattavat kysyä Vestun meikkaustaidoista ja peseekö hän näyttävät meikkinsä aina iltaisin pois. Myös kynsilakoista tulee joskus juttua. Ulkonäkö ei ole puheenaiheena kielletty, Vestu juttelee mielellään ihan mistä vain. Persoonallinen ulkonäkö tuntuu olevan ongelma ainoastaan ulkopuolisille. – On minulta kysytty, että miten voin ollenkaan olla tällaisessa työssä kun näytän tältä. Tai että eikö vanhukset ole tuomitsemassa minua vanhanaikaisilla käsityksillään, koska meikkaan tai käytän koruja. – Mutta oman kokemukseni mukaan ikäihmiset eivät ole yhtään sellaisia. Ei minulle ole koskaan kukaan ikäihminen sanonut poikkipuolista sanaa ulkonäköni vuoksi. Tuntuu, että monet vain luulevat niin. Muun muassa Isla Vestun työkokeilu rahoitettiin Porilaisen Peräkonttikirppiksen ja Ikäihmiselle kaveri-haastekampanjan avulla kerätyillä varoilla. Isla Vestu ja Signe Peltonen toimivat Ikäihmiselle kaveri -haastekampanjan kasvoina viime keväänä. Porilaine-lehti järjesti peräkonttikirppiksen 19. toukokuuta 2018. Varoilla palkattiin kaksi nuorta henkilöä ikäihmisille kavereiksi. Lisäksi saatiin työllisyyskorvaus Satakunnan TE-keskukselta. Ikäihmiselle kaveri -haastekampanjaan osallistui 50 yritystä vuonna 2018. Haastekampanja tuotti 9 600 euroa. Peräkonttikirppiksen huutokauppa 4 273 euroa. Peräkonttikirppis tuotti 4 610 euroa. Yhteensä nuorten työllistämiseen saatiin siis varoja 18 483 euroa. Seuraava peräkonttikirppis järjestetään jälleen 18. toukokuuta 2019. Haastekampanjaan osallistuivat: Vida Design Oy Porin YH-Asunnot Oy MVR-Yhtymä Oy OVV Asuntopalvelut Kumppania Oy Ahakon Oy Suomen Elteam Oy Aha-Duuni Oy Porin Vuokralukaali Oy Pori Energia Pyydönniemi Ky Terveystalo Pori ja Harjavalta TH-Kumi Oy Kultasepänliike Lindroos Oy Rinta-Joupin Autoliike Oy Larbacon Oy Ailav Oy SNcargo Ltd Mehiläinen Oy LähiTapiola Satakunta Idman Vilén Grant Thornton Oy Porispere Kauppahuone Riveri Kirsikka Palvelut Oy Myötäkunto Oy Kiintestöpalvelu Kimmoko Karhu Sähkö Oy Mikopo Oy Satatekniikka Oy Satakunnan Osuuskauppa Konttorilinja Oy Muotitavaratalo Ratsula Nafira Oy Ruskatalojen palveluyhdistys Ry Viikin Helmi Oy AutoPalin Leos leikkimaa Staart Oy LVI Dahl Oy Satakunnan Näkökeskus J&H Talohuolto Fenno Optiikka Pori Kankaanpään Laki ja Kiinteistö Asianajotoimisto Asmala Härmäläinen Santavuo Oy Porin yliopistokeskus Länsi-Suomen Osuuspankki Palvelutukku Immonen Oy Satamuna Oy Satakunnan Yrittäjät ry Porin Yrittäjät ry.