Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Välittävän vanhemman ojentava ehdotus yllätti riemukkaasti, kun oppilaat olivat opettajan kiusaksi panneet koneen tulostamaan tuhansia sivuja

Ilkeät ja ylimieliset ihmiset ovat raskaita kanssaeläjiä. Kun törmään sellaiseen, mietin, tajuaako hän olevansa epämiellyttävä ja mahdoton. Hämmästelen, uskooko hän pääsevänsä haluamaansa lopputulokseen uhkailemalla, kiristämällä, väheksymällä, syyttelemällä. Eikö häntä hävetä? Siviilielämässä voi mahdottomat rajata elinpiirinsä ulkopuolelle. Työelämässä ei voi. Opettajana joudun olemaan tekemisissä kaikenlaisten vanhempien kanssa. Loanheitto ei minua useimmiten hetkauta. Olen viranhaltija; yritän olla looginen, tasapuolinen, rehellinen ja ymmärtäväinen. Suurimmaksi osaksi ymmärrän vanhempien tulikivenkatkuisimmatkin hyökkäykset. Hyökkääjät ovat usein väsyneitä, turhautuneita, huolissaan, avuttomia. Murrosikäiset voivat olla työläitä. Useimmiten vanhemmilla on tahto hyvään, vaikka he välillä vaativat opettajilta kohtuuttomia. Mutta ilkeät ja ylimieliset vanhemmat menevät yli ymmärryksen. Enkä sääli itseäni vaan heidän lapsiaan. Olisin itse kuollut häpeästä, jos oma vanhempi olisi kouluaikanani haastanut riitaa opettajan kanssa, jos isä tai äiti olisi pilkannut tai uhkaillut opettajaa. Oman lapsen asettaminen ikävään asemaan ei ole asian vakavin pointti. Vakavinta on se, minkälaisen mallin vanhempi antaa lapselleen ongelmien ratkaisemisesta: naureskele, ivaa, pilkkaa ja uhkaile, älä ikinä myönnä, että sinussa voisi olla mitään vikaa, syytä aina muita. Tällaisen käyttäytymismallin siirtäminen lapselle on surullista, se on raskas karhunpalvelus ihmissuhdetaitoja opettelevalle lapselle. Onneksi suurimman osan vanhempien kanssa yhteistyö sujuu. Vanhemmat antavat mallin joustavuudesta: koulussa on koulun säännöt, kotona kodin ja niistä pidetään kiinni, älä vaadi erityiskohtelua, ellet sitä todella tarvitse, käyttäydy hyvin, keskustele asiallisesti, jos jokin ei suju. Lopuksi kerron tapauksen, jossa sain toimia vanhemman kanssa yhdessä lapsen parhaaksi: Oppilaat hölmöilivät oppitunnillani ATK-luokassa. He asettivat tulostimeen 7 000 tulostettavaa, eikä printteri enää toiminut seuraavien opettajien tunneilla. He naureskelivat ja vähättelivät tekoaan, siispä päätin laittaa koteihin viestin. Yhdeltä vanhemmalta tuli nopea vastaus. Hän oli hyvillään, että sai tiedon tapahtuneesta, hän ehdotti, että oppilas omilla rahoillaan ostaa kopiopapereita ja tuo ne kouluun. Hän pohti viestissään lapsensa vastuunkantoa ja oikeudentajua. Hän ei vähätellyt eikä naureskellut sinänsä pienelle hölmöilylle. Hän ei hyökännyt eikä syyttänyt muita. Kerroin tapauksesta tutulleni, joka totesi naulankantaan: ”Tuolla lapsella on asiat hyvin.” Kirjoittaja on opettaja. Olen viranhaltija;…yritän olla looginen,…tasapuolinen, rehellinen ja ymmärtäväinen. Suurimmaksi…osaksi ymmärrän…vanhempien…tulikivenkatkuisim-…matkin hyökkäykset.