Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Entäpä, jos olisin kuollut?

Jos olisin kuollut, olisinpa elänyt jättämättä pysyviä jälkiä. Olisinpa onnistunut olemaan hinkumatta nimeäni historiankirjoihin, pystyttämättä monumentteja tai rakentamatta elämääni muilta ottamalla. Olisipa minulle sen sijaan riittänyt yhden ihmisen osuus. Ja kunpa kukaan ei jäisi vuokseni katkeraksi tai ajattelisi, että vihdoin siitä päästiin. Jos olisin kuollut , olisipa elämäni sammunut mutkattomasti ilman ennakkovaroitusta. Olisinpa säästynyt itse ja säästänyt läheiseni tuskalliselta odotukselta, avuttomuudentunteelta tai pettymykseen päättyviltä turhilta toiveilta. Olisinpa saanut elää pitkään mutta niin, ettei kukaan olisi pitänyt minua hengissä väkisin. Kunpa en olisi tarvinnut kuoleman kohtaamista herätäkseni siihen, mikä on tärkeää. Jos olisin kuollut , olisinpa ehtinyt nähdä kaikkien lasteni löytäneen oman elämänsä onnen. Olisinpa osannut avata heidän silmänsä ja sielunsa kauneudelle sen kaikissa muodoissa. Olisinpa pystynyt tarjoamaan turvapaikan, tukemaan tuuppimisen sijaan ja auttanut heitä pitämään lapsen sydämessään. Ja kunpa olisin osannut opettaa, että elämänohjeeksi riittää se, ettei tee pahaa itselleen tai muille. Jos olisin kuollut , olisinpa tuonut maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa tai edes pitänyt sen ennallaan. Olisipa roolini ilmastokurimuksen pahentajana ja elonkirjon kuihduttajana ollut mahdollisimman pieni, sillä olemattomaksi sitä on melkein mahdoton saada. Kunpa lapseni eivät löytäisi syytä sanoa, että tyyppi tiesi, mutta ei jaksanut hoitaa omaa osuuttaan. Tai pahempaa – ei välittänyt riittävästi edes yrittääkseen. Voisivatpa he katsoa omaa elämäänsä taaksepäin ja tuntea kateuden sijaan, että valinta olla pyrkimättä taloudelliselle huipulle, karsia ruokavaliota tai jättää lentämättä olivat oikea tapa valmistaa heitä erilaiseen maailmaan kuin mihin itse synnyin. Kunpa he eivät sen sijaan joutuisi huomaamaan, että olin kyllä katsonut kaikki muut osallisiksi maailman tilaan ja onnistunut samalla vakuuttamaan omasta syyttömyydestäni jopa itseni. Olisipa perintöni mieluummin tyhjä kuin täynnä turhaa painolastia ja huonoa omatuntoa. Jos olisin kuollut , olisinpa hyväksynyt, ettei elämässä voi päästä perille. Kunpa olisin oppinut luopumaan ja keskittynyt vaalimaan muistoja mieluummin kuin menetyksiä. Olisinpa ehtinyt löytää arvokkaimman annettavani ja uskaltanut antaa sen. Olisinpa osannut olla odottamatta siitä palkkiota tai pyhimyksen asemaa ja ymmärtänyt saaneeni itse enemmän. Jos olisin kuollut, olisinpa elänyt pienen ison elämän.