Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Pihlavalaisella kirpputorilla alun perin myymättä jääneillä tavaroilla tehdään hyväntekeväisyyttä: "Meillä käy vaikka minkälaista väkeä!"

Samanaikaisesti voi sekä luoda itselleen ammatin että harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Kun porilainen Pekka Rosendahl jätti taakseen työt teollisuudessa, hän päätti perustaa kirpputorin Pihlavan keskustaan. Samalla paikalla oli sijainnut kirppis jo muutaman vuoden ajan. Rosendahlin reilun vuoden ajan toiminut kirpputori jatkaa nimellä Pihlavan aarreaitta. Sisällä kirpputorilla on leppoisa tunnelma. Heti sisään tullessa tuoksuu kahvi ja pulla, sillä Rosendahlin ensimmäisiä uudistuksia oli perustaa kirppiksen yhteyteen pieni kahvila. –Kyllä tässä käy aika paljon väkeä istuskelemassa ja kuulumisia vaihtamassa lähes päivittäin, Rosendahl kertoo hyvillään. Toinen Rosendahlin tekemä uudistus oli pienen kiinnitystarvikeosaston perustaminen. –Minua itseäni harmitti se, että kun jotain pientäkin tarvekalua puuttuu, täältä pitää aina lähteä kaupunkiin asti ostoksille. Nyt ei enää välttämättä tarvitse. Hieno uudistus on ehdottomasti se, että kirppistoiminnan yhteydessä Pihlavan aarreaitassa tehdään myös hyväntekeväisyyttä. Pekka Rosendahl kertoo, että ajatus hyväntekeväisyysmyynnistä syntyi puolivahingossa. –Meille tuodaan tänne välillä sellaista tavaraa, joka ei käy kaupaksi sinä aikana, kun asiakas on kirppispaikkansa vuokrannut. Osa asiakkaista ei kuitenkaan halua enää viedä näitä tavaroita enää takaisin kotiinsa, vaan he jättävät myymättä jääneet vaatteet ja esineet meille. Koska ei kirpputorillakaan ole loputtomasti säilytystilaa, Pekka Rosendahl on päättänyt panna nämä toisaalla myymättä jääneet tavarat myyntiin kirpputorinsa hyväntekeväisyyshyllyihin. Näistä hyllyistä kaupaksi käyneistä tavaroista kertyneet voitot Rosendahl ohjaa itse valitsemiinsa, tärkeisiin kohteisiin. –Rahat ovat menneet lasten ja nuorten hyväksi toimivalle Meri-Porin Perhepoijulle sekä Reposaaren meripelastusseuralle, joka kerää rahaa pelastustehtävissä rantautumista helpottavaa kumivenettä varten, kertoo Pekka Rosendahlin puoliso, kirpputorilla silloin tällöin auttelemassa käyvä Paula Itäranta . Myymättä jääneet vaatteet päätyvät Venäjän, Viron ja Liettuan alueelle. Näitä toimituksiin ei Pekka Rosendahl puutu, vaan tämä työ on avustusjärjestöjen heiniä. Kirpputorilla on myös Meri-Porin yhtenäiskoulun oma myyntinurkkaus. Sen tuotoilla koululaiset ja heidän vanhempansa keräävät kuulemma luokkaretkirahaa. Kuten teknikkotaustaiselle Pekka Rosendahlille sopiikin, hänen kirpputorillaan hyllyt ovat viivasuorassa. Ilma on raikas ja yleiskuva todella siisti, vaikka Paula Itäranta valittelee, etteivät he ehtineet siivoamaan ennen haastattelun tekoa. Ei ihme, että kirppis on tärkeä pistäytymispaikka esimerkiksi lähialueen ikäihmisille. –Meillä käy vaikka minkälaista väkeä! Vakioasiakkaat pistäytyvät sen verran usein, että alamme jo kaipailla, jos tuttuja kasvoja ei näykään hetkeen aikaa. Varsinkin kesäaikaan Pihlavan aarreaitassa käy myös ulkomaisia turisteja. –He eivät osta vaatteita, mutta erityisesti lamput tuntuvat kiinnostavan heitä kovasti. Välillä kirppikselle tuodaan tavaraa, jonka arvoa myyjä ei selvästikään itse tiedä. Parilla eurolla kaupitellaan satasen arvoista esinettä. Pekka Rosendahl kertoo, että hän yrittää kyllä aina huomauttaa tavaran tuojalle, jos hän huomaa tällaisen erheen. Vahvistusta tavaran oikeasta arvosta voi hakea vaikka netistä. Toiseen suuntaan ei kuitenkaan parane sanoa mitään: jos myyjä yrittää pyytää parin euron arvoisesta tavarasta satasta, se on hänen asiansa. –Esineellä voi olla myyjälle itselleen niin suuri tunnearvo, että se hämärtää hetkeksi hänen realistisen hinnoittelukykynsä. Siihen ei kuitenkaan kirppiksen pitäjän parane puuttua – kyseessä on sen verran herkkä asia.