Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Me Suomessa olemme käsitelleet synkkiä muistoja vuoden 1918 tapahtumista, Venäjällä ei ole selvitetty menneitä – Venäjä tarvitsisi traumaterapiaa

Helsingissä kuulee näinä päivinä enemmän venäjää kuin englantia. Tavaratalojen alennusmyynneissä tungeksii hyvin pukeutuneita venäläisiä perhekunnittain. He eivät ole kovin kommunikoivaa väkeä joutuessaan vaikkapa täydessä kahvilassa jakamaan tilansa. Monet käyttäytyvät kuin kulkisivat tarkoin määrätyssä omassa kuplassa. Kenties he haluavat yhä suojautua vierailta. Luin venäläisen, USA:ssa asuvan Masha Gessenin palkitun tietokirjan ”Venäjä vailla tulevaisuutta”, se piti otteessaan kuin paraskin dekkari. Lukukokemuksen jälkeen tarkkailen venäläisiä mielenkiinnolla. Turisteista vanhimmat ovat kasvaneet Stalinin ja perestroikan aikoina ja nuoremmat Putinin valtakunnassa. Minkälaista menneisyyttä he kantavat mielensä salaisissa kellareissa? Gessenin mielestä Venäjä on syvien traumojen maa ilman hoitoa ja pelastusta. Ahdistus ja pelko kuuluvat edelleen venäläiseen elämään. Kirja käsittelee tuoreita tapahtumia kuten Ukrainan sotaa, mielenosoituksia, salamurhia, julkimurhia, myrkytyksiä ja homo- ja pedofiilijahteja. Me Suomessa olemme käsitelleet synkkiä muistoja vuoden 1918 tapahtumista. Suvut ovat paljastaneet salaisuuksiaan ja luurangot on kiskottu päivänvaloon. Olemme tehneet surutyötä yhdessä rakentavassa hengessä. Emme ole etsineet syntipukkeja ja syytelleet. Myös virolaiset ovat tehneet tilinsä selviksi traagisen menneisyytensä kanssa puhumattakaan saksalaisista, jotka ovat sukeltaneet syvälle puhdistuakseen historiansa painolastista. Venäjällä ei ole selvitetty menneitä. Aikoinaan Jeltsin pyysi anteeksi tsaariperheen murhaa, mutta Putinin maailmassa anteeksipyyntöä pidettiin häpeällisenä nöyristelynä. Venäjä ei pyydä anteeksi mitään. Ei Stalinin vainoja, ei vankileirejä, ei teloituksia. Itäisessä naapurissa jokainen suku on joutunut kokemaan kovia. Myös venäläisessä nykyproosassa piilotellaan kirjeitä ja kuvia lattialankkujen alla tai kerrostalojen tuuletuskanavissa. Jokaisella on salattavaa, josta joku muu tietää. Putin on sanonut Neuvostoliiton hajoamisen olleen valtava tragedia ja hän on ottanut tehtäväkseen palauttaa Venäjälle sen aseman, joka sille hänen mielestään kuuluu. Gessenin kirjassa sosiologi Magyar kutsuu Venäjää rohkeasti nimellä ”jälkikommunistinen mafiavaltio”, jota Putin johtaa mafioson ottein. Homo sovieticus ei ole mihinkään kadonnut, vaikka me länsimaissa niin halusimme uskoa. Tämä erikoinen Homo sapiensin laji haluaa itseään vahvemman auktoriteetin: ”Vainoharhaisessa maailmankuvassa vaaran lähde vaihtuu lakkaamatta. Yksilö saattaa kuulua johonkin, mutta ei koskaan voi tuntea hallitsevansa elämäänsä”, Gessen kirjoittaa ja toteaa pessimistisesti Neuvostoliiton pitäneen yllä jatkuvaa, voimakasta pelkotilaa ja nykyisen Venäjän pyrkivän samaan. Haluan uskoa maailman muuttuvan paremmaksi paikaksi, mutta kovin, kovin hitaasti se tapahtuu. Tervetuloa vuosi 2019! Kirjoittaja on utelias tarkkailija.