Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tässä talossa vuoden aluksi vankilasta vapautuva Virpi Butt osallistui julmaan paloittelumurhaan - "Karmeus valkeni, kun valkopukuiset poliisit ja rikostutkijat alkoivat ravata rappukäytävässä"

Raakaan surmaan liittyi myös kannibalismia. Osat ruumiista hävitettiin kaatopaikalle, ja poliisi etsi niitä vuotta myöhemmin juhannuksen helteessä Nokian kaatopaikalta. Karmiva rikos alkoi selvitä vasta vuotta myöhemmin, kun juhannuksena 2003 Butt surmasi Pirkkalassa uhrin asunnolla miehen. Tapauksen jälkeen poliisi sai kaksi puhelua ja pääsi rikosten jäljille. Buttin naapuri ja saman kerrostalorapun asukas Reino Kelin , 92, Näsilinnankadulta pitää vääränä Helsingin hovioikeuden päätöstä vapauttaa Butt maanantaina reilun 15 vuoden vankilassa olon jälkeen. –Se on väärä päätös, tekijöitä ei saisi vapauttaa vankilasta. He saivat elinkautiset tuomiot, Kelin jyrisee. Hän ei vuonna 2002 voinut edes aavistaa, mitä talossa keväällä tapahtui, mutta kun vuotta myöhemmin monta poliisia alkoi liikkua rappukäytävässä ja uutiset kertoivat henkirikoksista, julmat teot valkenivat hänelle. –Tämähän on aivan ainutlaatuista Suomen rikoshistoriassa ja äärimmäisen julmaa ja epäinhimillistä. Karmeus valkeni, kun valkopukuiset poliisit ja rikostutkijat alkoivat ravata rappukäytävässä ja Buttin asunto eristettiin, Kelin muistelee keskikesää 2003. –Talon asukkaat puivat pitkään tapahtumaa ja se järkytti meitä kaikkia syvästi. Talossa oli autovuokraamo ja sen omistajan kahvihuoneessa me taloyhtiön miehet istuimme ja puimme asiaa pitkään. Myös talon lähellä oli kahvila-ruokala, missä myös poliisit söivät ja sielläkin rikoksesta puhuttiin joka päivä. Poliisiauto oli parkissa jalkakäytävällä kahvilan edessä, Kelin muistelee. Butt oli vetäytyvä persoona Sähkömiehen uran tehnyt Kelin muistelee ajaneensa samassa hississä Buttin kanssa usein. –Hän oli vetäytyvä persoona, ei aina vastannut edes tervehdyksiin, eikä ikinä puhunut mitään. Usein hän katsoi kulkiessaan tai hississä maahan. Hänen asuntonsa oli viidennessä kerroksessa, minun kolmannessa, kuljimme muutamia kertoja samalla hissillä. Hän asui talossa muutamia vuosia, Kelin muistelee. Uhrin päätä kannettiin ravintolassa Pyynikintorin lähellä sijaitsi ravintola Hevosenkenkä, se oli Buttin kantapaikkoja. Paloittelusurman jälkeen nainen oli kantanut uhrin ruumiinosaa repussa ravintolassa ja ilmoitti asiasta muillekin paikalla olleille asiakkaille, mutta tiettävästi ei avannut reppua julkisesti. Omistaja myi ravintolan ennen rikosta, mutta ehti palvella Buttia parisen vuotta. Omistaja tunsi hyvin myös uhrin. –Painoja nosteleva Butt oli selvänä kiva likka, rauhallinen ja joi usein vain kahvia. Kerran jouduin hänet kyllä poistamaan, kun oli tullut otettua rähinäviinaa liikaa, ex-ravintoloitsija muistelee. Hän kertoo, että moni Hevosenkengän silloisesta vakiasiakaspiiristä on jo edesmennyt. Ravintolansa myytyään, mies vaihtoi alaa.