Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Vanhusten aamutoimia suoritetaan jopa yöllä – rahan puute ei oikeuta polkemaan ihmisarvoa

Iltalehti (21.12.) kirjoitti vanhusten aikaisista aamutoimista, jotka saatetaan joutua antamaan jo yöllä. Asiakas joudutaan jopa herättämään kesken unien aamutoimia varten. Hoitajat ovat nostaneet asian esille epäinhimillisenä asiakasta kohtaan. Yöllä suoritettavien aamutoimien taustalla on liian pieni henkilöstömäärä. SuPeriin tulee paljon yhteydenottoja jäseniltä ja omaisilta, jotka kysyvät, miksi vanhustenhoidon epäkohtia ei saada korjattua. Osa ihmettelee, onko epäkohtien esiintuomisesta mediassa mitään hyötyä, kun asiat tuntuvat koko ajan vain huononevan. Hoitajille kerrotaan jatkuvasti, että rahan puutteen vuoksi ei ole mahdollisuutta palkata riittävästi henkilökuntaa. Henkilökuntaa pyydetään myös hoitamaan heikkotasoisemmin, koska ei ole aikaa hoitaa hyvin. Onko Suomi oikeasti niin köyhä maa, ettei meillä ole varaa huolehtia vanhuksista? Hoitajat vanhustenhoidossa ovat uupuneita, niin uupuneita, että osa jättää alan kokonaan, koska ”pää ei kestä” eettistä kuormaa. Kuorma syntyy, kun ei ole mahdollisuutta hoitaa niin hyvin kuin pitäisi ja haluaisi. Kun koulutettua hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi, esimerkiksi aamutoimet ja iltatoimet aikaistuvat, nukkumaan joudutaan laittamaan liian aikaisin, pesuja saattaa jäädä välistä, lääkitys ei ole täysin oikea-aikaista, kohtaamiseen ei jää aikaa, ulkoilutukset jäävät pois ja asiakkaan omatoimisuuden tukeminen on pelkkä haave. Hoitajat haluavat hoitaa hyvin ja kärsivät siitä, että asiakas ei saa sitä palvelua, mihin hänellä on oikeus. Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuisi olla vanhus tänä päivänä. Riittääkö meille se, että ikääntyessä ja sairauksien ottaessa vallan meitä vain säilötään, kunnes elämä päättyy? Se tuntuu erittäin kovalta yhteiskunnalta, jossa ihmisarvo on kovin heikko. Hyvinvointivaltio ei voi hylätä vanhuksiaan. Se olisi kuin kääntäisi selkänsä heille, jotka ovat meille hyvinvoinnin rakentaneet henkilökohtaisin menetyksin. Poliittisilla päättäjillä ja työnantajilla on tieto siitä, mitä vanhustenhoidossa tapahtuu ja mitä liian pieni henkilöstömäärä aiheuttaa. Käytännössä se tarkoittaa, että Suomen heikko vanhustenhoidon tila ja jopa vanhustenhoidon alasajo on tietoinen päätös. Hyvään hoitoon ei haluta suunnata riittävästi rahaa. Päättäjien tulisi myös reilusti kertoa tämä kansalaisille. Vaalipuheissa tarvitaan nyt konkreettisia lupauksia, jotka ovat mitattavissa ja osoitettavissa, muutoin kukaan ei enää usko puolueiden tai kansanedustajien oikeasti näkevän vanhustenhoitoa tärkeänä.