Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tervetulloo valone vuasi 2019!

Must vuarevaihtee tianoo o jollakilail kutkuttava. Kiiruisist joulupyhist o päästy ja o saatu nautiskel pari rauhallist arkipäivää, kunnes ollaa uure, puhtaa vuare eres. Aikusen olen oppinu nauttimaa suunnattomasti siit tyhjyyrest, minkä alkava vuasi mu pääsäni piirtää – tulevast ei mittää tiär ja vuat ei ol viäl yhtää eletty. Vuare vaihtumise aikoisii pruukataa muistel kulunut vuat ja eittämäti se hiipiiki miälee, ko vanha vuare ovi pannaa kiini viimäse kerra. En tiär misä asennos kuut ja muut o ollu menneen vuaten, mut tuntuu et aika monel o ollu raskas vuasi menetyksines ja sairauksines. Ja hualimati piäne valosa flika olemassaolost, en ol ittekä säästyny omilt ja läheiste murheilt. Mul sanottii alkuvuarest, et nauti ny täst pikkuvavva-ajjaast ko se o nii noppeesti ohitte. Kukkaa ei huamannu sannoo, et täst pikkuvavva-ajjaast, ko et sää niit sit ennää muist puale vuare peräst. Ja ot paljo valokuvvii! Nyte, ko sellaa kamerarullaa viime vuare ensimäisii kuukausii, näjen niis itteni, mut en muist juurika mittää. Sin meni merehe päivä. Nyte olis tillaa valol, ilol ja inspraatiol! Mää tunnista ittesäni jonku uure oppimise tarpee. Liäneekö syy lähestyväs neljäkympi rajapyykis vai misä, mut hämmästyttävä avoimi miäli suhtaurun tähe alkavaa, viäl puhtosee vuatee. Nuarempan piti ol selvät sävelet ja mitä aikasemmi, sen parempi. Ennää ei ol nii nuukaa ja muuntautumiskyky o selvästi petraantunu. Ihmise elo ja olo kulkee toisinas hämmästyttäväs tasapainos. Ei sillail, et olis koko ajjaa josaki ihanas zenis, vaa ennemminki nii et jos o paljo murheit, tullee josaki kohtaa paljo illoo, mut se vuaristorata o elettävä. Siit kai se elämämaku sit syntyyki. Terveyre merkitys o kuluneen vuan nostanu päätäs nii ittel, ko lähipiirisäki. En ol enne ymmärtäny kui paljo voimavaroi syä läheise ihmise sairastamine. Olen kyl ymmärtäny et sillail se o, mut en ol tiänny milt se tuntuu. Nyte olen sen suhtee viisastunu. Ei sil et pystysin tekemää mittää se ettee, mut maailmakuva o jollakitaval laajentunu. Voitto se liänee sit seki, jos jottai hyvvää tarttis siittäki löytää! Varsinki semmosin vuasin, ko taakkaa o ollu nippa nappa se vertta, et o jaksanu se kantaa, tuntuu uus vuasi keventävält ja armolliseltaki. Välimatka kasvaa ja siit saa ihmeellisel taval voimii ko löytää niit asioitte hyvviiki pualii. On se joskus siltinki vähä vaikeet, mut yrittää kannattaa. Tuakoo tämä alkanu, viäl freesi ja puhras vuasi meil kaikil paljo hyvvää ja vaa vähäse taakkaa. Ja jos taakkaa tulleeki jostaki syyst enämpi, olkoo sitä korkeintas kunki selkänikamie kesto verra.