Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Karkaavatko maisterit Satakunnasta? – Ketään ei voida pakottaa jäämään maakuntaan, mutta sen tulisi olla vastavalmistuneesta houkutteleva ajatus

Syyslukukausi yliopistokeskuksella päättyi ja monet opiskelijat pääsivät viettämään ensimmäistä jouluaan vastavalmistuneina kauppatieteiden-, filosofian- ja yhteiskuntatieteiden maistereina tai diplomi-insinööreinä. Opiskelujen päättyminen ja siirtyminen täyspäiväiseen työelämään on suuri elämänmuutos. Vastavalmistuneiden onneksi maisterikoulutuksen suorittaneiden työllisyysnäkymät ovat tällä hetkellä paremmat kuin vuosiin. Esimerkki omalta opiskelualaltani: viime vuoden tilastojen mukaan vastavalmistuneista kauppatieteiden maistereista 52 prosentilla oli valmistuessaan nimi alla vakituisessa työsopimuksessa ja 18 prosenttia oli määräaikaisessa kokopäivätyössä. Vain 14 prosenttia vastavalmistuneista etsi töitä. Työllistymisprosentit viestivät ylemmän korkeakoulututkinnon arvostuksesta työmarkkinoilla. Maakunnan kannalta toivottavaa olisi, että mahdollisimman moni korkeakoulutettu jäisi tänne töihin ja veronmaksajiksi. Satakuntalainen korkeakoulutus on saanut niin paljon rahoitusta maakunnasta, että osaamisen virtaamiseen kasvukeskuksiin tulisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Ketään ei voida pakottaa jäämään maakuntaan, mutta sen tulisi olla vastavalmistuneesta houkutteleva ajatus. Pääkaupunkiseudulla yritykset suorastaan kilpailevat opintojen loppusuoralla olevista tai vastavalmistuneista osaajista, ja avoimia, tälle ryhmälle sopivia työpaikkoja löytyy nopealla vilkaisulla sadoittain. Satakuntaan täytyy todella haluta jäädä, sillä työpaikkoja ei vastavalmistuneille juuri ole tarjolla julkisissa hakukanavissa. Työtä varmasti on ja työntekijöitä tarvitaan, mutta työpaikat ja tekijät löytyvät usein verkostojen kautta. Tässä pelissä ulkopaikkakunnalta ja suoraan toiselta asteelta opiskelemaan tullut ei ole aina vahvimmilla. Yliopistokeskuksella opintonsa vuosittain aloittava ryhmä on valikoitunut sinne pääsyvaatimusten ja -kokeiden kautta. Koulutus itsessään on vaativa, ja sen suorittaminen kysyy pitkäjänteisyyttä. Vastavalmistunut maisteri ei konkreettiselta osaamiseltaan voi olla huippuasiantuntija työelämässä aloittaessaan, mutta häneltä löytyy kaikki edellytykset kasvaa sellaiseksi. Yliopistokoulutus opettaa ongelmanratkaisutaitoja, loogista päättelyä, kriittistä ajattelua, ja ehkä tärkeimpänä kyvyn keskittyä olennaiseen. Vastavalmistuneen maisterin palkkaaminen maksaa, ja on aina taloudellinen riski. Väitän, että sen riskin ottaminen kuitenkin kannattaa. Yliopistokeskukselta valmistuu vuosittain kymmeniä hiomattomia timantteja, tulevaisuuden huippuosaajia. Heitä ei saa päästää liian helpolla karkaamaan Satakunnasta, sillä palaaminen opiskelupaikkakunnalle on huomattavasti epätodennäköisempää kuin sinne suoraan koulun penkiltä jääminen. Monille kasvukeskusten menestyville yrityksille yhteistä on vahva halu rekrytoida parhaat tulevaisuuden osaajat suoraan yliopistosta, sillä se on järkevä sijoitus, no, tulevaisuuteen. Kilpailuetua hankitaan henkisellä pääomalla: osaavatko Satakunnan yritykset hyödyntää tätä resurssia? Kirjoittaja on Porin ylioppilasyhdistys Pointerin väistyvä puheenjohtaja.