Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Katso kirkon taidetta tarkemmin ja ylläty – Nimekkäät taiteilijat loivat Satakuntaan taideteoksia, joista paljastuu kiinnostavia yksityiskohtia

Taiteilija vangitsi lasten luonteen Katsokaa tarkemmin tätä Noormarkusta kotoisin olevan Elin Danielsonin maalaamaa Ahlaisten kirkon alttaritaulua (1888). Ensivilkaisulla se vaikuttaa tavalliselta maalaukselta Jeesuksesta siunaamassa lapsia. Mutta kuten tavallista, Danielson on onnistunut tavoittamaan jotain olennaista ihmisistä ja heidän arjestaan. Osa lapsista on kokoontunut rauhassa Jeesuksen ympärille. Valkopukuinen lapsi puolestaan on vauhdissa. Näyttää kuin hän olisi juuri singahtamassa jonnekin sivuun, kenties juoksemassa katsomaan lintua tai jotain muuta eläintä. Maalauksen reunassa pikkulapsi aikuisen sylissä on kääntynyt poispäin ja tarrannut turvalliseen aikuiseen peloissaan. Kerrotaan, että taiteilijan malleina olisi käytetty paikallisia lapsia. Voi hyvin kuvitella, että he ovat käyttäytyneet juuri näin. Osa on totellut kiltisti, joku koheltanut riehakkaasti omiaan ja yksi kieltäytynyt lähtemästä äitinsä sylistä. Tällaisia lapset ovat aina olleet. Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) oli voimakastahtoinen nainen sekä kapinallinen ja omaperäinen kultakauden maalari. Toisinaan hän kauhistutti aikalaisiaan aihevalinnoillaan. Hän ikuisti maalauksiinsa täitä lapsensa hiuksista etsivän äidin ja sotkuisen aamiaispöydän päällä tupakka kädessä röhnöttävän sisarensa. Tämän alttaritaulun Danielson maalasi Noormarkussa kesällä 1888. Häntä varten yksi lapsuudenkoti Svenssilän sivurakennuksista remontoitiin ateljeeksi. Alttaritaulun maalaamista varten työtilan kattoa korotettiin ja ikkunaa suurennettiin. Danielson kuitenkin moitti kirjeessä entistä kotiseutuaan "oikeaksi loukoksi", johon hänen oli vaikea tottua. Hänellä oli tuolloin jo takanaan opinnot Pariisissa ja elämää Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijayhteisössä. Hän tuntui tuohon aikaan aina kaipaavan jonnekin: maailmalta kotiin ja kotiseudulta suurempiin ympyröihin. Danielson maalasi kolme alttaritaulua, joista yksi on Kristus Getsemanessa -maalaus Kemiön kirkossa. Noormarkkuun Danielson maalasi Syntinen nainen Jeesuksen jalkojen juuressa -alttaritaulun, joka tuhoutui kirkon palossa 1918. Kiinnostavien hahmojen lasimaalaus Kuuluisa symbolismia edustanut taidemaalari Magnus Enckell (1870–1925) loi Keski-Porin kirkkoon vuonna 1925 kolme upeaa lasimaalausta. Ne ovat hänen viimeiset taideteoksensa, eikä hän ehtinyt nähdä niitä valmiina. Lasimaalauksista erityisesti keskimmäisessä on kiinnostavia yksityiskohtia. Esimerkiksi ruskeapukuisten työmiesten vaatetus ja varusteet, lapio sekä kainalosauva, näyttävät 1920-luvulta. Se toi aiheen varmasti läheisemmäksi oman aikansa ihmisille. Valmistellessaan Porin lasimaalauksia Enckell tutustui muun muassa Notre Damen, Sainte-Chapellin ja Chartres'n katedraalien lasimaalauksiin. Enckellin lasimaalauksen väreissä on yhtäläisyyksiä Chartres'n katedraalin lasimaalauksiin vuodelta 1210: Neitsyt Marian sinisenä tunnettu pohjaväri, punaisen ja keltaisen sävyt. Toukokuussa 1925 Enckell matkusti henkilökohtaisesti Pariisiin valvomaan lasimaalausten lasien polttoa ja värien valintaa. Lyhyeksi suunniteltu vierailu venyi viikoiksi. Syyskuussa taiteilija sairastui keuhkokuumeeseen, josta hän näytti jo toipuvan. Enckell matkusti Tukholmaan näyttelyä pystyttämään, mutta sairaus uusiutui. Taiteilija kuoli Tukholmassa 26.11.1925. Lasimaalaus Jeesus lohduttaja on suoraan alttaritaulun yläpuolella. Sen alle on lainattu Raamattua: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28) Tutkijat ovat olleet 2000-luvulta lähtien kiinnostuneita erityisesti Enckellin homoseksuaalisuuden ilmenemisestä hänen aistillisissa maalauksissaan. Enckell oli kuitenkin myös syvästi uskonnollinen. Hänen uskoaan on tosin kuvattu tunteelliseksi, opeista riippumattomaksi ja mystiikkaan painottuvaksi. Kristillisistä aiheista hän kuvasi aina tietä kärsimyksen kautta vapahdukseen ja paratiisiin. Lasimaalauksen oikeassa alareunassa on mystinen kaapupukuinen hahmo. Se saattaa liittyä esoteerisiin liikkeisiin, joista moni tuon ajan taiteilija oli kiinnostunut. Akseli Gallen-Kallelan luonnoksissa Juséliuksen mausoleumin freskoiksi esiintyy samanlainen totuudenetsijä, hahmo joka pohtii ihmiselämän mysteeriä ja elämän tarkoitusta. Jouluna lasimaalaus tuntuu muistuttavan rauhasta ja levosta. Veistoksesta tuli hitti Rauman keskiaikaisessa Pyhän ristin kirkossa huomio kiinnittyy ensimmäisenä kuorin 1400-luvun värikkäisiin holvimaalauksiin. Kun niitä on ihaillut niskansa kipeäksi, voi istua penkkiin rauhoittumaan sympaattisen ja keraamisen vanhan rouvan viereen. Tämä on Kerttu Horilan veistos nimeltä On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis . Porin Maire -veistoksen tavoin se on yleisön suosiossa. Sen viereen istahdetaan ja sitä kuvataan. Seinään sen vierelle on pitänyt erikseen kiinnittää lappu, jossa kielletään koskemasta veistokseen. Veistoksen nimi tulee samannimisestä virrestä 195, joka on esillä naisen pitelemässä virsikirjassa. Moderni taideteos näyttää hieman oudolta keskiaikaisessa ympäristössä. Jotain vanhahtavaa ja ajatonta rouvassa tosin on itsessäänkin: pyhävaatteissa, kampauksessa ja helmissä kaulalla. Tämän näköisen naisen viereen tuntuu turvalliselta istahtaa. Vuodet eivät ole muuttaneet tätä ihmistä etikaksi vaan viiniksi. Ilme on levollinen, iloinenkin. Jouluna teos muistuttaa, että nyt saa laulaa ja vanhakin nuortua kuin lapsi leikkimään. Horila loi alun perin tämän veistoksen vuonna 2008 Mäntän kuvataideviikoille Mäntän kirkkoon. Se oli osa kolmen veistoksen sarjaa. Kirkon penkeillä istui Mäntässä myös kännykkäänsä räpläävä teinityttö ja pakolaisnainen lapsi sylissään, Horilan oma Madonna-versio. Niitä tulee ikävä Pyhän ristin kirkossa, vaikkeivät ne sinne tyylillisesti sopisi. Mutta teoskokonaisuudella on linkki Enckellin ja Danielsonin taideteoksiin. Kolmea keskenään erilaista kirkkotaideteosta yhdistää hyväksynnän teema. Kirkon ovista saavat astua sisään kaikki: villit lapset, sairaat ja raihnaiset, kännyköillä räpläävät teinit ja turvapaikanhakijat. Lähteet: Satakunnan Kansa 6.1.1994 Riitta Konttinen ja Ulla Savojärvi: Elin Danielson-Gambogi, Hämeenlinnan taidemuseon julkaisuja 3/1995 Magnus Enckell – näyttelykatalogi, Tampereen taidemuseo 1988 Magnus Enckell, Helsingin kaupungin taidemuseo 2000 Kerttu Horila, Rauman taidemuseo 2013