Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Mediakasvojen karkea kokeilu ja vielä karkeampi johtopäätös saivat runsaasti julkisuutta – samalla työnantajat saivat rasistileiman

Se, että romanien työmarkkina-asema on valtaväestöä huomattavasti heikompi, ei ole uutta. Oikeutetusti on nostatettu keskustelu, missä määrin syynä ovat ennakkoluulot ja suoranainen syrjintä. Syrjinnän toteen näyttämiseksi toimittaja Tuomas Enbuske ja kolme muuta julkkista lähettivät työnantajille useita työhakemuksia. He liittivät mukaan oikeat CV:nsä, mutta käyttivät omien nimiensä asemesta romaneille tyypillisiä nimiä. Kun hakemusten perusteella ei tullut yhtään kutsua haastatteluun tai muutakaan vastausta, julkkikset päättelivät suoraviivaisesti sen johtuvan romaninimistä. Karkea kokeilu ja vielä karkeampi johtopäätös saivat runsaasti julkisuutta. Samalla työnantajat saivat rasistileiman. Jäitä hattuun. Ei tutkimusta näin tehdä. Suomessa mediakasvot ovat tottuneet siihen, että heille avautuvat kaikki ovet. Kun näin ei käynyt, he tyrmistyivät. Tosiasiassa kokeilu ei osoittanut yhtään mitään. Hyvinkin osaavat suomalaisnimiset työnhakijat saavat hakemuksiinsa yhtä tylyjä vastauksia, eli ei mitään vastauksia. Sarasvuon hakemus olisi voitu lähettää Virtasen nimellä, ja tulos olisi ollut sama. Ei ehditä eikä viitsitä vastata. Tässä kohden työnantajat ansaitsevat tukkapöllyä. Jokainen työhakemus on luottamuksen osoitus: tuo ihminen haluaa työskennellä kanssamme ja olla osa työyhteisöämme. Yliolkaisuus luo huonoa mainetta ja sana leviää. Suomen työvoima on lähivuosina hupenemassa ja henkilöstön saanti vaikeutumassa. Jatkossa eritoten osaajat valitsevat itse työpaikkansa. Mites sitten suu pannaan, kun väkeä tarvittaisiin, mutta huonomaineisen yrityksen työt eivät kiinnosta? Enbusken ynnä muiden interventio sisältyi Diakonia-ammattikorkeakoulun Työnimi-kampanjaan. Tempauksella oli siten ikään kuin virallinen status. Hyvä jos se sai työelämän toimijat tarkistamaan asenteitaan, mutta vastoin yleistä luuloa syrjintähavaintoja tehdään meillä suhteellisen vähän. Työ- ja elinkeinoministeriön vuosittain julkaisema Työolobarometri antaa varsin kattavan kuvan siitä, missä työelämässä mennään. Tuorein barometri on syksyltä 2017. Se perustuu lähes 1 700 puhelinhaastatteluun ja sen tuotoksia voidaan melko luotettavasti yleistää koskemaan palkansaajia koko maassa ja kaikilla sektoreilla. Barometrissa näkyy jo pidemmän aikaa vallinnut työolojen kehittyminen parempaan suuntaan. Vuotuinen vaihtelu on pientä, mutta palkansaajien kokemukset ovat monelta osin aiempaa myönteisempiä. Syrjintää oli havainnut vain pieni vähemmistö haastatelluista. Sama pätee kiusaamiseen, ja silloinkin kiusaajia olivat usein toiset työntekijät tai asiakkaat. Kiusaaminen oli myös enimmäkseen satunnaista eikä jatkuvaa. Eri yhteyksissä on kuitenkin todettu terveydenhuollon henkilöstön kokema väkivalta ja sen uhka, joka tulee ulkopuolelta ja on jatkuvampaa. Syrjimättömyysvaatimus ulottuu myös työnhakijoihin, joten esimerkiksi romanitausta ei saa olla peruste valitsematta jäämiselle. Käytännössä rekrytointisyrjintää on kuitenkin vaikea todistaa, koska valintatilanteessa vaikuttavat monet tekijät. Koska kaikenlainen syrjintä on kiellettyä ja selkeät toimintamallit valmiina, julkkisten työnhakuleikin kaltaiset temput eivät ole tarpeen. Niitä voidaan pitää jopa epäeettisinä, sillä työhönottotilanteessa molemmilta osapuolilta edellytetään rehellisyyttä. Työsuhde voi perustua vain luottamukseen. Työ- ja elinkeinoministeriö lupaa ensi vuonna teettää tutkimuksen, jolla selvitetään romanien työllisyyttä, yrittäjyyttä ja työmarkkinoille pääsyä. Hiukan hankalaa tulee aineiston keruu olemaan, sillä viranomaisilla ei ole lupa merkitä etnistä taustaa henkilötietoihin. Tässä vaiheessa tutkimus ajatellaankin toteutettavan yhteistyössä romanijärjestöjen kanssa, mikä on tutkimuksellisesti hankala asetelma. Työnantajia syynätään tarkoin, ja hyvä niin. Ihan jokainen voi kuitenkin aloittaa syrjivien asenteiden kitkemisen itsestään. Ehkä sen voisi ottaa uudenvuoden lupaukseksi. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori Eurajoen Luvialta.