Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Joulun sanoma vapauttaa – jouluna muistetaan apua tarvitsevia

Eräs muisto lapsuuteni joulun valmistamisesta ja lahjaksi saamisesta liittyy joulukuuseen. Isäni työpaikan pihalle oli tapana tuoda joulukuusia. Isä työskenteli osuustoiminnallisesti järjestäytyneessä paikallismeijerissä. Isännät toivat kuusia koko henkilökunnalle. Toiset ajatuksella valiten, toiset ottaen enemmän niitä, jotka sattuivat ensiksi kirveen iskettäviksi. Antajalleen ne eivät olleet suuri asia, kylätaajamassa asuville saajilleen kuitenkin ilon aihe. Tällainen muistaminen rakensi samalla yhteisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Siellä pihalla niitä kuusia oli pitkässä rivissä, erilaisia ja erikokoisia, toiset kuin kuvakirjasta, toiset vähän vaatimattomampia. Yhdessä isän kanssa menimme kuusia katsastamaan. Sopivin niistä otettiin mukaan. Isä kantoi ja minä taapersin vieressä. Kuusi jäi ovenpieleen odottamaan jouluaattoa. Silloin se nostettiin sulaneena jalkaansa koristeltavaksi. Viimeiseksi kuusen latvaan laitettiin tähti. Tähti tuikkii joulun kuvastossa eläinsuojan yllä. Sieltä Betlehemin kedon paimenet löysivät etsimänsä. Enkelit olivat antaneet heille tuntomerkit äsken syntyneen Vapahtajan löytämiseksi. Enkelin sanojen mukaisesti he löysivät kapaloidun lapsen, joka oli pantu nukkumaan eläinten syöttöastiaan. Vapahtaja vapauttaa. Raamatussa vapaus on ulkoista ja sisäistä. Ulkoinen vapaus oli valtiollista vapautta, vapautta vieraasta valloittajasta ja veron maksusta valloittajalle. Se oli henkilökohtaista yhteiskunnallista vapautta, vapautta orjuudesta. Kristillisen uskon myötä käsitys vapaudesta laajeni entisestään. Ihmisen virheiden ja väärien tekojen taustalla nähtiin synti hallitsevana voimana. Vapahtaja antoi vapauden synnin aiheuttamasta syyllisyydestä ja rangaistuksesta. Vapaus oli vapautusta synnin vallasta. Vapaus ei kuitenkaan ollut vapautta mihin tahansa. Se oli vapautta uuteen, rakkauden ohjaamaan elämään. Ihmiseksi syntyvä Jeesus-lapsi tuo Jumalan lahjana vapauden. Siksi varhaisella kolmesataaluvulla alkaneeseen Jeesuksen syntymäjuhlan viettoon kuului lahjojen antaminen. Lahjoja annettiin lähipiirille, mutta erityisesti silloin muistettiin monin tavoin apua tarvitsevia. Tässä on perusta myös seurakuntiemme diakoniatyölle. Porissakin seurakuntien diakoniatyö auttaa apua tarvitsevia hengellisesti, henkisesti ja aineellisesti ympäri vuoden, mutta erityisesti joulun aikana tuetaan ihmisiä tavallistakin enemmän. Porin seurakunnat ovat varanneet joulun ajan avustuksiin myös erillisen summan. Yksin seurakunnat eivät tätäkään tee. Monet yksityiset ihmiset, yrittäjät, yhdistykset ja järjestöt antavat lahjoituksia seurakuntien kautta annettavaksi tarvitseville. Seurakunnan jäsenenä tai lahjoittajana olet mukana tärkeässä työssä. Tuet niitä lapsia, perheitä, aikuisia ja vanhuksia, jotka tarvitsevat apua juhlan valmistamiseen. Olet mukana tekemässä hyvää. Iloista ja rauhallista joulun juhlaa kaikille. Kirjoittaja on Meri-Porin kirkkoherra ja Porin yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja.