Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

"Lapsille ei osata asettaa rajoja niin kuin ennen" – Milloin kasvattamisesta tuli yhtä rajanvetoa?

Lapsille ei osata asettaa rajoja niin kuin ennen. Tähän väitteeseen törmää kasvatuskeskusteluissa tuon tuosta. Vaan miten oli ennen? Oliko se yhtä rajojen asettamista? Vai riittikö, että päästi lapset ulos? Filosofi Tuomas Nevanlinna mietti aihepiiriä Ylen julkaisemassa esseessään ( Kulttuuricocktail 12.07.2016 ). Ylen nettisivu ilmoittaa 31 minuuttia ajaksi, joka sen lukemiseen kuluu. Sivistyneet kaverini jakoivat sitä Facebookissa, mutta varoituksella "pitkä kuin nälkävuosi". Tämä on aikamme kuva. Jos tekstiä ei ehdi hahmottaa vilkaisemalla näyttöä, se on liian pitkä. Sen lapsemmekin oppivat. Ennen vanhempienkin paikka maailmassa oli aika rajattu, ammatti usein elinikäinen ja periytyi lapsille. Lapset ovat aina oppineet matkimalla vanhempiaan. Nyt me vanhemmat olemme hukassa Facebook-kuplissamme. Haluaisimme, että lapset eivät seuraisi esimerkkiämme. Rajoitamme heidän ruutuaikaansa. Ero nykyajasta suurten ikäluokkien lapsuuteen on ärsykkeiden määrä. Lapsuuden lyhenemisestä alettiin tosin puhua jo silloin, kuin televisio yleistyi. Nykyään tavaraa ja tietoa on vielä paljon enemmän saatavilla eikä se pysy kirjaston hyllyssä pölyttymässä, vaan vuotaa langattomista verkoista lähimpään älylaitteeseen. Tietomäärä kasvattaa lasten neuvotteluasemaa riitatilanteissa vanhempiensa kanssa. Vanhempia tuo samainen tietomäärä puolestaan horjuttaa. Ketä kasvatusasiantuntijaa tänään kuuntelisin? Nevanlinnalla on positiivinen tulokulma tähän liemeen: kun meidät vanhemmat riisutaan vallan välineistä, on mahdollisuus, että kasvatusauktoriteetti on ensi kertaa syntymässä sellaisenaan. Nevanlinna panee kasvatuskeskusteluista merkille, että vaikka ongelmat vyöryvät ympäröivästä maailmasta perheiden päälle, keskustelu on harvoin poliittista. Yksittäiset vanhemmat hakevat ratkaisuja vain omiin tilanteisiinsa. Muilla voi olla samanlaisia kokemuksia, mutta keskustelua ei käännetä siihen, mistä voisi johtua, että asiat ovat niin kuin ovat. "Mikä on lopputulos? Maailma, johon ei edes periaatteessa yritetä vaikuttaa, kostetaan lapsille rajoina." Nevanlinna on tehnyt oman johtopäätöksensä. Samoihin aikoihin kuin essee julkaistiin, hänen kerrottiin asettuvan vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä.