Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Hyvää joulua tasapuolisesti uskontokuntaan katsomatta – yritetään olla jouluna liikaa kiusaantumatta vanhoista perinteistä

Tänään on aikaa hengähtää – tai jos ei tänään, niin viimeistään huomenna. Jouluhan on rauhan juhla, ainakin jos pystymme sen hengen mukaisesti elämään. Pohjoismaissa joulurauhan julistaminen on vanha tapa, johon on liittynyt myös rangaistusten koventamista. Jo keskiajalla tiedettiin, että lisääntynyt vapaa-aika voi johtaa rettelöintiin. Vanha yhtenäinen tapa viettää joulua pitää kulttuurisesti vielä pintansa, mutta yhteiskunnan muuttuessa ja ihmisten käsitysten eriytyessä pyhäpäivien luonnekin saa uusia sävyjä. Aivan kaikilla ei tietenkään ole joulunakaan ylenmääräistä mahdollisuutta hulinointiin tai sen paremmin pysähtymiseen, koska on tehtävä töitä pyhästä riippumatta. Uskonnottomasti ajattelevia tuntuu häiritsevän se, että on ylipäätään pyhäpäiviä, jotka juontuvat kristillisestä perinteestä. Pitäisikö näistä vapaista luopua vain sen takia, että jotkut viettävät niitä uskontoaan harjoittaen? Luulisi itse kullekin pieni hengähdyshetki kelpaavan. Vai ovatko nykyisiä pyhiä vastustavat ajatelleet, että valitaan uudet kansalliset vapaapäivät vaikka suurella arvonnalla? Joulun alla hälistiin taas uskonnollisuudesta joulujuhlien yhteydessä. Se on osa samaa keskustelua, joka on alkanut Suvivirren laulamisesta kouluntilaisuuksissa. Ylen uutisessa (19.12.) kerrottiin, että eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut koulujuhlien tai aamunavausten sisällöstä ovat lisääntyneet. Opetusneuvos Pekka Iivonen puhui samassa yhteydessä uskontoallergiasta, mikä lisäsi vettä joidenkin uskonnottomien myllyyn. Suomessa laki suo kansalaisille uskonnon ja omantunnon vapauden. Käytännössä olisi silti hyvä sietää edes pieniä rosoja suuntaan ja toiseen. Uskonnottomia on vaikea nähdä Suomessa edes minään vähemmistönä, jonka oikeuksista pitäisi olla erityisen huolissaan. Joka neljäs suomalainen ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Kirkkoon kuuluvissa taitaa olla myös koko liuta niitä, jotka ovat tapakristittyjä ilman mitään "pyhän" kokemusta. Kulttuurista kuormaamme on vaikea pyyhkiä pois, vaikka se kuinka kiusaisi. Monia myös vanhat tavat miellyttävät. Yritetään olla jouluna liikaa kiusaantumatta, ja hyväksytään toinen toistemme uskomukset – ettei menisi rettelöinniksi. Opetusneuvoksen lausumiin kuului myös ajatus: "Erilaisuutta tulee kunnioittaa, ei vain luterilaisuutta, vaan myös muita uskontokuntia sen mukaan mitä lapset ovat." Jos erilaisuutta halutaan todella kunnioittaa, tuon pitäisi käytännössä tarkoittaa myös sitä, että lapset saisivat uskoa vapaasti riippumatta siitä, mihin heidän vanhempansa uskovat – tai ovat uskomatta. Kulttuurista kuormaa on vaikea pyyhkiä pois. Monia myös vanhat tavat miellyttävät.