Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Ikäihmisille on tarjolla kyllä siivousapua ja ruokaa, mutta kuka vaihtaisi lampun?

Satakunnan Kansan uutisessa (19.12.) ikäihmisten raati toteaa, että yksi tapaturmien ehkäisijä on ikäihmisten oma maltti ja varovaisuus. Tämä on totta. Omat rajat pitäisi tunnistaa ja hyväksyä. Yhtälö ei kuitenkaan ole helppo, kun samaan aikaan ihmisten toivotaan asuvan omassa kodissa niin pitkään kuin mahdollista. Kotona asuminen lisää vireyttä, mutta kasvattaa loukkaantumisriskiä, kun tekemistä on enemmän mihin oma kunto ja kyky riittävät. Väki myös elää vanhemmaksi ja riski joutua tapaturmaan lisääntyy. Ikävintä on se, että kaatumistapaturmista aiheutuvat kuolemat ovat lisääntyneet huomattavasti. Kun 1970-luvulla luku oli vuosittain noin 500 henkilöä, niin vuonna 2017 kuolleita oli Tilastokeskuksen mukaan yli 1 200. Heistä oli miehiä 700 ja naisia 500. Yleisin tapaturmapaikka oli koti. Suuri osa tapaturmista pystytään hoitamaan – ainakin jollakin tavalla. Mitä vanhempi henkilö on, sen huonompi on toipumisennuste. Vaikka murtuma paranisikin, niin pitkä vuodelepo saa helposti huonoon kuntoon. Tämä tarkoittaa usein itsenäisen asumisen päättymistä ja lisääntynyttä hoidon ja avun tarvetta. Jokainen onnettomuus on ikävä epäonni, mutta yhteiskunnan kannalta asiaa pitää miettiä myös pitkälti rahassa. Vanhusväestön määrän kasvaessa tukea tarvitsee yhä useampi, siksi ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Ennaltaehkäisyä on muun muassa tasapainokyvyn ja lihaskunnon harjoittaminen, sopiva ravinto ja riittävä nesteiden nauttiminen sekä apuvälineiden käyttö. Kotiin on myös saatavilla erilaista apua, mutta kaikilta avun pyytäminen tai apuvälineiden hankkiminen ei luonnistu, vaan avainasemassa ovat usein ikäihmisten läheiset. Palvelutarjonnassa on siivous- ja ruoka-apua sekä kaupassakäyntiä ja ulkoilua niin yksityisellä kuin julkisella puolella, mutta entä kun pitäisi saada taulu seinään tai korjata rikkinäinen ovi? Nykyään pikkuhommia tekeviä yleismiesjantuset ovat melko harvassa ja kaikilla ei ole auttavia läheisiä. Riskien minimoiminen on yksi tärkeä ennaltaehkäisyn muoto. Olisiko kuntien siis syytä lisätä ikäihmisille suunnattuun palvelutarjontaan myös mahdollisuus pienimuotoisiin korjauspalveluihin? Sillä saatettaisiin ehkäistä useampi kotitapaturma vuosittain, kun esimerkiksi ajoittaisesta huimauksesta kärsivä vanhus jättäisi kiipeämättä tuolin päälle vaihtaakseen lampun. Pikkuhommia tekevät yleismiehet ovat melko harvassa ja kaikilla ei ole auttavia läheisiä.